eDiss - School of Business dissertations

Ympäristökasvatus ammattikorkeakoulussa - opetussuunnitelmateoreettisen mallin kehittäminen liiketalouden koulutukseen

KTM Liisa Rohwederin talousmaantieteen alaan kuuluva väitöskirja "Ympäristökasvatus ammattikorkeakoulussa - opetussuunnitelmateoreettisen mallin kehittäminen liiketalouden koulutukseen" tarkastetaan Helsingin kauppakorkeakoulussa perjantaina 1.6.2001. Väitöstilaisuus alkaa klo 12 Chydenian PWC-salissa G111-112 (Runeberginkatu 22-24). Kustoksena toimii professori Jarmo Eronen Helsingin kauppakorkeakoulusta ja vastaväittäjänä dosentti Arvo Peltonen Helsingin yliopistosta.

Tutkimuksen tehtävänä on lisätä teoreettista ja käytännön ymmärrystä siitä, miten ympäristökasvatus tulisi toteuttaa liiketalouden koulutuksessa ammattikorkeakoulutasolla. Tutkimuksen tuloksena kehitetään ympäristökasvatuksen opetussuunnitelmateoreettinen malli. Empiirinen aineisto kerättiin kaikista Suomessa vuonna 1999 vakinaisena toimivista liiketalouden koulutusta tarjoavista ammattikorkeakouluista.

Tutkimuksen lähtökohtana on ekologian ja taloudellisen toiminnan kestävän vuorovaikutuksen edistäminen ympäristökasvatuksen keinoin. Tutkimuksen teoriaperusta nojaa opetussuunnitelmateoriaan ja oppimisteoriaan yleisellä tasolla sekä erityisesti ympäristökasvatuksen teoriaperustaan, johon tuodaan poikkitieteellisesti talousmaantieteen, ammatillisen aikuiskasvatuksen ja liiketaloustieteellisen tutkimuksen näkökulma.

Tutkimuksen mukaan ympäristökasvatuksen opetussuunnitelmatyöskentelyn perustana tulisi olla koko koulutusorganisaatiosta lähtevä systemaattinen ulkoisen toimintaympäristön kehittämisen näkökulma. Ammattikorkeakoulut ovat kuitenkin sisäistäneet ajatuksen työelämälähtöisyydestä siten, että opetussuunnitelman perustana pidetään ulkoisen toimintaympäristön itse määrittelemiin tarpeisiin vastaamista. Oppimisen tulisi kehitetyn mallin mukaan perustua avoimeen oppimisympäristöajatteluun. Ekologinen ulottuvuus tulisi nostaa oppimisympäristössä keskeisesti esille, kun se nyt on enemmänkin taustamuuttujan asemassa. Ympäristökasvatus tulisi lisäksi integroida opetussuunnitelmaan luonnolliseksi osaksi kaikkien kurssien sisältöä, mikä tukee ympäristöongelmien ratkaisemisen kannalta keskeistä ajatusta siitä, että ne ovat osa muuta yhteiskunnallista ja yritysten päätöksentekoa, eivät erillisiä ongelmia. Oppimismenetelmien tulisi valmentaa opiskelijoita hallitsemaan niitä ristiriitaisia tilanteita, joita yritysten ekologiseen asenteelliseen paradigmamuutokseen liittyy. Kehitetty malli edistää toteutuessaan ympäristökasvatuksen tavoitteena olevaa arvoihin ja asenteisiin sidoksissa olevaa muutosta ekologisen ja taloudellisen toiminnan kestävän vuorovaikutuksen edistämiseksi, kun vallitsevana ympäristökasvatuksen tavoitteena näyttää enemmänkin olevan operatiiviseen toimintaan liittyvä ympäristöjohtamisen työkalujen hallinta.

Mallin toteutumisen esteiksi tunnistettiin esimerkiksi vallitseva koulukulttuuri, jossa korostuvat opettajien työnjaolliset kysymykset ja oppiainekeskeisyys oppimiskeskeisyyden sijaan. Mallin toteutuminen edellyttää myöskin ympäristökasvatuksen merkityksen tunnustamista tärkeänä poikkitieteellisenä näkökulmana liiketalouden koulutuksessa, kun tällä hetkellä ympäristökasvatuksen näkökulma opetussuunnitelmassa on lähinnä yksittäisten tälle alalle vihkiytyneiden opettajien henkilökohtainen "työvoitto". Kyse on pitkäaikaisesta opetussuunnitelmatyöskentelyyn liittyvästä muutoksesta, jonka aikaansaamiseksi ammattikorkeakoulut tarvitsevat yhteistyötä ja tukea sekä tiedekorkeakouluista että ammatillisista opettajakorkea-kouluista, joissa opettajat hankkivat ammatillisen pätevyytensä.