Käännöksiä ympäristöhallinnan menetelmästä: elinkaarinäkökulman vakiintuminen yritysten, hallinnon ja tutkimuksen verkostoissa
MMM Eva Heiskasen organisaatiot ja johtamisen alaan kuuluva väitöskirja "Translations of an Environmental Technique: Institutionalization of the Life Cycle Approach in Business, Policy and Research Networks" tarkastetaan HKKK:ssa perjantaina 10.11. Väitöstilaisuus alkaa klo 12 päärakennuksen NOKIA-salissa, B200. Vastaväittäjänä toimii Dr Peter Groenewegen Free University of Amsterdamista ja kustoksena professori Raimo Lovio.
Tutkimuksessa tarkastellaan, miten elinkaarinäkökulma vakiinnuttaa paikkaansa ympäristöhallinnan mallina yrityksissä ja julkisessa politiikassa. Elinkaarinäkökulma viittaa joukkoon käytäntöjä, menetelmiä ja malleja, joissa ympäristökuormitusta tarkastellaan läpi koko tuotanto-kulutusketjun. Näkökulman keskeiseksi osatekijäksi on muodostunut elinkaariarviointi-menetelmä (LCA), mutta se on vain osa laajempaa toimijoiden, käytäntöjen ja puhetapojen verkostoa.
Erilaisista johtamisen menetelmistä ja malleista keskustellaan nykyisin vilkkaasti organisaatiotutkimuksessa. Yksinkertaisinta on ajatella, että menetelmät ja mallit ovat rationaalisia ja todenperäisiä keinoja saavuttaa niiden käyttäjien asettamat tavoitteet. Kriittisemmät tutkijat suhtautuvat epäillen tällaisiin universaaleihin resepteihin: organisaatiothan ovat hyvin erilaisia, eivätkä ne yleensä seuraa kovin tiukkaa rationaalisuutta: johtamisen menetelmät ja mallit ovat korkeintaan symbolisia koristeita tai muoti-ilmiöitä. Modernit hallinnan tekniikat voidaan nähdä myös läpikäyvän rationaalistumisen ja huomaamattoman vallankäytön huipentumina, ikään kuin sametinpehmeinä pakkopaitoina.
Tässä tutkimuksessa kehitellään neljättä lähestymistapaa. Toimijaverkostoteoriaan nojaten kuvataan mallien, menetelmien ja tekniikoiden kehitys ja leviäminen "käännöksinä". Käyttäjät kääntävät malleja ja tekniikoita omiin tarpeisiinsa, mutta mallit ja tekniikat myös muokkaavat käyttäjiensä tarpeita. Paitsi toiminnan keinoja, mallit ja tekniikat määrittävät myös toimijoita ja toiminnan kohteita. Mallien ja tekniikoiden kehitys on sidoksissa niiden käyttöhistoriaan, ja lopputulokset voivat olla yllättäviä ja ennakoimattomia.
Elinkaarinäkökulman vakiintuessa alun perin välineellinen malli on kääntynyt yhä enemmän itsestäänselvästi hyväksytyksi ympäristöjohtamisen ja ympäristöpolitiikan näkökulmaksi. Kaikkiin tuotteisiin katsotaan liittyvän erilaisia ympäristöpaineita elinkaaren eri vaiheissa, ja tuotteita parantamalla voidaan vähentää näitä - maantieteellisesti ja ajallisesti etäisiä - ympäristöhaittoja. Näkökulma tuo uusia ympäristövaikuttamisen mahdollisuuksia esimerkiksi yritysten sisäänostajille ja tuotekehittäjille. Voidaan ajatella, että yleistyessään elinkaarinäkökulma lisää yritysten vastuullisuutta ja markkinoiden läpinäkyvyyttä. Toisaalta, samalla kun tiettyjen näkökulmien ja toimijoiden vaikutusvalta kasvaa, toiset näkökulmat ja toimijat (esimerkiksi ne, joilla ei ole käytettävissään tietoa tuotteen elinkaaresta) syrjäytyvät ympäristökeskustelusta.
| |
