Suomen pankkikriisin alueellinen ulottuvuus: esseitä paikallisista toimijoista ja toteuttajista
Aika: 10.11.2006 12:15
Paikka: Päärakennuksen NOKIA-sali B200 (Runeberginkatu 14-16)
KTL Taisto Kankaan organisaatiot ja johtaminen -alaan kuuluva väitöskirja ”Suomen pankkikriisin alueellinen ulottuvuus: esseitä paikallisista toimijoista ja toteuttajista” tarkastetaan perjantaina 10.11.2006 Helsingin kauppakorkeakoulussa. Väitöstilaisuus alkaa klo 12 päärakennuksen NOKIA-salissa (B-200), os. Runeberginkatu 14–16. Vastaväittäjinä toimivat VTT Anders Kjellman (Anders Kjellman Consulting Ltd) ja dosentti (HY), VTT Antti Kuusterä (Suomen Pankki) ja kustoksena professori Risto Tainio.
Suomen 1990-luvun syvä pankkikriisi muutti rahoitusjärjestelmän rakenteita: 207 suomalaista pankkia ja noin kaksi kolmasosaa pankkien konttoreista katosi kartalta. Luottoasiakkaiden ja pankkien välinen asema selkiytyi luotonantoon liittyvien ”kuluttajan suoja” -lakien avulla. Pankkien yritysasiakasrakenne ja omistuspohja muuttuivat, kun pankkiryhmien ”pankkileirit” purkautuivat. Pankin johtamisessa palattiin peruspankkitoimintaan.
Väitöskirjan kolmessa esseessä Kangas tuo esiin pankkikriisin alueellisen ulottuvuuden avulla kriisin monta todellisuutta, ihmisten ja organisaatioiden kriisiin johtaneiden toimenpiteiden ja toimimattomuuden yhteisvaikutusta. Paikallisen tason tarkastelu täydentää valtakunnalliselta areenalta piirrettyä kuvaa pankkikriisistä. Pankkikriisin kokonaisuutta selvitetään yhdistämällä kriisin tapahtumahistoria, pankkitoiminnan areenat ja toimijat. Kankaan mukaan pankkikriisi oli tavoitteellisen toiminnan ei-tarkoituksellinen seuraus. Ennen tätä Suomen ja Pohjoismaiden taloushistorioiden suurinta pankkikriisiä ei ole tarkasteltu paikallisesta tai alueellisesta näkökulmasta toimijalähtöisesti, vaikka ihmiset tekevät sekä lait että talous- ja rahoituspoliittiset päätökset.
Väitöskirjan johdantoluku kokoaa kolmen esseen sisällön. Kangas pyrkii tulkitsemaan pankkikriisiä sen keskeisillä tapahtumaketjuilla. Tarkastelu alkaa Suomen pankkisektorin kokonaisuuteen kuuluvien toimijoiden toimenpiteiden yleisestä arvioinnista ja etenee yhden pankin pankinjohtajan kokemasta pankkikriisistä pankkien toteuttaman luottoekspansion avulla edelleen pankkikriisin alueelliseen arviointiin.
Ensimmäisessä esseessä tarkastellaan, miksi, miten, missä ja milloin pankkikriisiin johtaneet tapahtumat ja toimenpiteet toteutuivat ja kytkeytyivät toisiinsa. Essee on monitasoinen koko Suomen pankkisektorin kenttää ja sen institutionaalista kehikkoa läpikäyvä kokonaisnäkemys kriisin toteutumisesta. Esseessä myös kuvataan eri toimijoiden keskinäistä ja ulottuvuuksien välistä yhteistyötä, kun siirryttiin pankkitoiminnan kartellinomaisesta säännöstelytaloudesta vapaaseen kilpailuun.
Toisessa esseessä esitetään yhden pankin ja sen pankinjohtajan tarina. Kangas kuvaa, miten pankinjohtaja koki pankkikriisin työssään ja selittää, miten ja miksi Pohjois-Suomen suurin pankki säästöpankkikriisin seurauksena ensin fuusioitiin ja myöhemmin lopetettiin. Erityisesti pyritään tuomaan esiin sitä organisaation onnistumiseen ja epäonnistumiseen liittyvää mekanismia, joka syntyi pankin säännöstelynajan ja sen jälkeisessä kasvua ja kriisiä synnyttäneessä kontekstissa. Kangas tarkastelee esseessä myös johdon liikkumavaran käsitettä, joka havainnollistaa, miksi johtamisessa ajauduttiin tilanteeseen, jonka ei koskaan uskottu tapahtuvan.
Kolmas essee kuvaa ja selittää luottoekspansion vaikutusta pankin ja luottoasiakkaan asemaan, kun pankki muuttui luoton säännöstelijästä sen myyjäksi. Pankin luotonantoprosessin oikeellisuutta käsiteltiin viranomaisten vaatimuksesta oikeudenkäynnissä vuosina 1993−1998. Tässä esseessä Kangas paneutuu luottoekspansioon pankinjohtajan kokemana ja muiden tutkijoiden väitteisiin säästöpankkien luotonannon liiallisuudesta, väärästä hinnoittelusta, laittomuudesta ja moraalittomuudesta. Väittelijä tarkastelee myös kahden suuren aluesäästöpankin sekä yhden alueosuuspankin toteuttamaa luotonantoa vuosina 1986−1993.
| |
