Aika: 9.2.2007 12:15
Paikka: HSE Chydenia-rakennus (Runeberginkatu 22-24) STORA ENSO -sali
VTM Mikko Mäkisen kansantaloustieteen aineeseen kuuluva väitöskirja "Essays on Stock Option Schemes and CEO Compensation” tarkastetaan Helsingin kauppakorkeakoulussa perjantaina 9.2.2007 klo 12. Vastaväittäjänä toimii dekaani, professori, KTT Jaakko Pehkonen (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Pekka Ilmakunnas.
Työsuhdeoptioiden suosio ja toimitusjohtajien palkkaus ovat herättäneet paljon julkista keskustelua monissa maissa viime vuosina. Mäkisen väitöskirjatutkimus pyrkii tarjoamaan uutta empiiristä tietoa optio-ohjelmien käyttöönottoon vaikuttavista tekijöistä ja ohjelmien taloudellisista vaikutuksista sekä toimitusjohtajien palkkauksesta julkisesti noteeratuissa suomalaisissa yhtiöissä.
Tutkimuksen ensimmäisessä esseessä selvitetään, miten yrityskohtaiset tekijät ja osakemarkkinoiden yleinen kurssikehitys vaikuttivat optio-ohjelmien käyttöönottoon vuosina 1992–2003. Tutkimustulosten mukaan yrityksen suuri koko ja hajanainen omistusrakenne lisäävät osallistujiltaan kohdennetun ohjelman todennäköisyyttä. Mikäli yrityksen aineettoman pääoman määrä on suuri, lisää se laajapohjaisen ohjelman todennäköisyyttä. Ohjelmien suosio korreloi voimakkaasti osakemarkkinoiden yleisen kurssikehityksen kanssa: pörssikurssien noustessa ohjelmien kokonaismäärä ja erityisesti laajapohjaisten ohjelmien määrä kasvavat, kun taas kurssien laskiessa ohjelmien kokonaismäärä vähenee ja osallistujiltaan kohdennettujen ohjelmien suosio kasvaa. Yhtiön edellisen vuoden osaketuotto lisää kohdennettujen mutta ei laajapohjaisten optio-ohjelmien todennäköisyyttä.
Tutkimuksen toisessa esseessä tarkastellaan optio-ohjelmien tuottavuusvaikutuksia yritystasolla vuosina 1992–2002. Tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei laajapohjaisten ohjelmien ja yrityksen keskimääräisen tuottavuuden välillä ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Kohdennettujen ohjelmien keskimääräinen tuottavuusvaikutus on noin 2–2,5 prosenttia, mutta kun ohjelmien endogeenisuus ja dynaamiset vaikutukset huomioidaan empiirisissä malleissa, ei tilastollisesti merkitsevää yhteyttä enää havaita. Tutkimuksen tilastollinen evidenssi tukee hypoteeseja, joiden mukaan optio-ohjelmien käytön ja yrityksen tuottavuuden välillä on melko vähäinen yhteys.
Kolmannessa esseessä tarkastellaan, vaikuttivatko optio-ohjelmat yrityksen tekniseen tehottomuuteen vuosina 1992–2002. Tutkimustulosten mukaan teollisuusyritysten keskimääräinen tehokkuus on korkeampi kuin ICT-toimialan yritysten. Lisäksi teollisuus-yrityksissä, joissa on käytössä laajapohjainen ohjelma, on tekninen tehottomuus keskimäärin korkeampi kuin teollisuusyrityksissä, joissa on kohdennettu optiojärjestelmä tai ei lainkaan järjestelmää.
ICT-toimialan yritysten keskimääräisessä tehottomuudessa ohjelmien välillä ei havaita samanlaisia eroja. Tutkimuksen tilastollinen evidenssi ei tue hypoteesia, jonka mukaan optio-ohjelmat vähentävät yrityksen teknistä tehottomuutta.
Neljännessä esseessä tarkastellaan tilastollista yhteyttä toimitusjohtajan palkan sekä hänen johtamansa yrityksen taloudellisen menestyksen ja koon välillä vuosina 1996–2002. Tutkimustulosten mukaan toimitusjohtajan keskimääräinen palkka on noussut tuntuvasti ajanjaksolla. Peruspalkan muutos, ja erityisesti kokonaispalkan muutos, voidaan yhdistää yhtiön taloudelliseen menestykseen, kun menestystä mitataan osakemarkkinapohjaisilla mittareilla, kuten omistaja-arvolla ja osaketuotolla. Lisäksi palkan muutos voidaan yhdistää yhtiön edellisen vuoden taloudelliseen menestykseen, kun menestystä mitataan kokonaispääoman tuotolla tai osakemarkkinapohjaisilla mittareilla. Toimitusjohtajan palkkauksen taso näyttää riippuvan positiivisesti yrityksen koosta, yrityksen hallituksen jäsenten lukumäärästä ja ulkomaalaisomistuksesta ja negatiivisesti puolestaan yrityksen suurimman osakkeenomistajan äänimäärästä.
| |
