eDiss - School of Business dissertations

Poliittisen eliitin ideologia, talouspolitiikka sekä alueellinen ja taloudellinen kehitys Ghanassa

KTL, VTL Mika Vehnämäen talousmaantieteen alaan kuuluva väitöskirja "Political
Elite's Ideology, Economic Policy and Regional Economic Development in Ghana" tarkastetaan Helsingin kauppakorkeakoulussa perjantaina 27.10.2000. Väitöstilaisuus alkaa klo 12 päärakennuksen Saastamoisen säätiö -salissa, A201 (os. Runeberginkatu 14-16). Vastaväittäjänä toimii dosentti Ritva Kivikkokangas-Sandgren Helsingin yliopiston Maantieteen laitokselta ja kustoksena professori Jarmo Eronen HKKK:n Markkinoinnin laitokselta.

Väitös kyseenalaistaa useiden kehitystutkimuksen alatieteenalojen perinteisen näkemyksen, jonka mukaan kehitysmaan taloudellinen kasvu kasvattaisi systemaattisesti maan taloudellista epätasa-arvoa. Erityisesti muutoksen uusmarxilaisesta ideologiasta ja valtiojohtoisesta sisäänpäin keskittyneestä talouspolitiikasta uusliberalistiseen ideologiaan ja markkinavetoiseen vientisuuntautuneeseen talouspolitiikkaan on nähty parantavan talouskasvulukuja, mutta lisääntyneen taloudellisen eriarvoisuuden kustannuksella. Työ mallintaa myös ideologian, talouspolitiikan ja taloudellisen kehityksen vaikutusmekanismit sekä talouden makrotasolla että maan sisäisellä, alueellisella tasolla.

Tutkimus analysoi empiirisesti ideologian muutoksen ja talouspolitiikan vaikutuksia taloudelliseen kehitykseen Ghanassa vuosina 1982-1995. Makrotalouden kasvusaavutukset ovat kohtuullisia, vaikka Ghanaa on usein markkinoitu uusliberalistisen rakennesopeutuksen mallimaana. Tulonjako on kuitenkin odotuksista huolimatta tullut yhä tasa-arvoisemmaksi. Maantieteellisesti kaupunkien vientiyritykset ja ne maaseudun toimialat, jotka hyödyntävät ulkomaille vietäviä maatalouden, trooppisen metsäteollisuuden tai kaivannaisteollisuuden tuotteita, ovat pääasiallisimpia hyötyjiä. Talouden liberalisointi on vahvistanut tätä alueellisen kehityksen rakennetta.

Ghanan tapaus paljastaa, että yhteiskunnan lukuisat eriarvoisuuden lajit muodostavat vaikutusten monimutkaisen verkon, josta voittajia ja häviäjiä ei voi yksiselitteisesti osoittaa. Erityisesti tulo- ja alueellinen epätasa-arvoisuus eivät ole välttämättä yhtenevät, eivätkä rikkaat ja köyhät ihmiset muodosta välttämättä omia alueitaan. Liberalisoinnin hyödyt ja haitat jakaantuvat pikemminkin toimialojen, ammattien ja ihmisten välillä. Näin ollen perinteinen väite talouskasvun ja lisääntyvän
eriarvoisuuden välisistä yhteyksistä voidaan asettaa kyseenalaiseksi.