Omistajajohtoisten yritysten menestyneisyyden mittaaminen - systeeminen lähestymistapa
KTL Ari Matikan yrittäjyyden ja pienyritysten johtamisen alaan kuuluva väitöskirja "Measuring the Performance of Owner-Managed Firms: A systems approach" tarkastetaan Helsingin kauppakorkeakoulussa (HKKK) perjantaina 26.4.2002. Väitöstilaisuus alkaa klo 12.00 Chydenia-rakennuksen Stora Enso -salissa H324, os. Runeberginkatu 22-24. Vastaväittäjänä toimii professori Matti Koiranen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Arto Lahti HKKK:sta.
Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää väline omistajajohtoisten yritysten menestyneisyyden mittaamiseen. Nämä kohdeyritykset ovat kooltaan useimmiten pieniä ja niiden olemassaolon oikeutus ja tavoitteet voivat poiketa olennaisesti siitä, mitä suuryrityksiltä odotetaan. Sijoittajaomistajien tavoitteet liitetään yleisesti yrityksen arvon nousuun. Sitä vastoin omistajajohtajien yrittäjämotivaation tiedetään olevan laaja-alainen, pelkkien taloudellisten näkökohtien yli ulottuva ja samalla voimakkaasti tilanneriippuvainen. Näin on jokseenkin mahdotonta esittää sellaista yhtenäistä tavoitejärjestelmää, jonka merkittävä enemmistö yrittäjistä voisi hyväksyä. Selvää on vain, että yrityksen tulee säilyä kilpailussa hengissä voidakseen tyydyttää omistajiensa odotukset.
Tutkimuksessa menestyneisyyttä ei kytketä tavoitteiden toteutumiseen, vaan ratkaisevaa on tietyn menestyneisyyttä indikoivan tunnusmerkistön olemassaolo. Tutkimus esittää, että omistajajohtoisen yrityksen menestyneisyyttä voidaan arvioida mittaamalla rahamääräisten resurssien kertymistä markkinakilpailussa. Omavaraisuusastetta ja markkinaosuutta muuttujina käyttäen menestyneisyyttä kuvataan aikasarjana kaksiulotteisella menestyneisyyskartaksi nimetyllä graafilla. Pelkistäen voimme puhua menestyneestä yrityksestä silloin, kun vakavarainen yritys toimii markkinoilla hallitsevassa asemassa. Henkiinjääminen on mahdollista muutoinkin, kunhan yritys kykenee ylläpitämään riittävää kriittisten resurssien tasoa.
Kehitettyä mittaria on testattu neljään eri otteeseen erikoistavaran vähittäiskaupan ketjuissa. Mittarin antamia tuloksia on tällöin verrattu ketjujohdon käsitykseen heidän omien jäsenyritystensä menestyneisyyseroista. Korrelaatioista muodostui varsin korkeita. Vastoin aiemmassa tutkimuksessa taajaan esiintyvää käsitystä vaikuttaa siltä, että merkittävä osa tutkimusta avustaneiden 19 asiantuntijan esittämistä lukuisista menestyneisyyttä kuvaavista kriteereistä voidaan tiivistää vain kahteen muuttujaan. Tulos voi auttaa liikkeenjohtoa suuntaamaan huomionsa aiempaa selkeämmin menestymisen kannalta oleellisten seikkojen seurantaan. Riittävän resurssipohjan säilyttämiseen perustuva lähestymistapa auttaa pienyritysten johtoa arvioimaan yrityksensä tulostarvetta ja kasvuedellytyksiä helposti ymmärrettävistä lähtökohdista. Lähestymistapa sivuuttaa tietyt pienyritystutkimuksessa esiin tulevat, tuloksen käsittelyyn liittyvät mittausongelmat.
Sen enempää mittarin tulokset kuin ketjujohdon näkemyksetkään eivät korreloineet tavanomaisesti käytettyjen indikaattorien (tulos, pääoman tuotto, kasvu) kanssa. Havainto vahvistaa aiempaa käsitystä, jonka mukaan yritysten menestyneisyyttä arvioitaessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota mittareiden valintaan, sillä tämä voi vaikuttaa johtopäätöksiin, tutkimustulosten vertailukelpoisuuteen, liikkeenjohdolle annettuihin suosituksiin ja edelleen heidän tekemiinsä päätöksiin.
| |
