eDiss - School of Business dissertations

Empiirisiä tutkimuksia sairaaloiden hinnoittelukäytännöistä

KTM Hennamari Mikkolan terveystaloustieteen alaan kuuluva väitöskirja "Empirical Studies on Finnish hospital pricing methods" tarkastetaan Helsingin kauppakorkeakoulussa (HKKK) perjantaina 11.10.2002. Väitöstilaisuus alkaa klo 12 Chydenian STORA ENSO -salissa H324, os. Runeberginkatu 22-24. Vastaväittäjänä toimii professori Pekka Rissanen Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Pertti Haaparanta HKKK:sta.

Vuoden 1993 kuntien valtionosuusuudistuksen jälkeen sairaalat ryhtyivät keräämään tulonsa kunnilta tuotteistamalla ja hinnoittelemalla palvelunsa. Perinteisen hoitopäivähinnan rinnalla on käytetty lisääntyvästi nk. pakettihintoja ja Yhdysvalloissa kehitetyn DRG (Diagnosis Related Groups) -ryhmittelyyn perustuvia hintoja. Paketti- ja DRG-hinta sisältävät tavallisesti potilaan sairaalahoitojakson aikana tapahtuvan toimepiteen, tutkimukset ja ylläpidon. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia, millaisia taloudellisia kannusteita uudet hinnoittelutavat ovat sairaaloiden palvelutuotannolle. Erityisesti tutkittiin pakettihinnan vaikutusta eräiden yleisten ortopedisten toimenpiteiden käyttöön ja hoitojakson pituuteen. Lisäksi analysoitiin DRG-hinnoittelun soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin sekä arvioitiin ja verrattiin DRG-hinnoittelun ja hoitopäivähinnoittelun vaikutusta kuntien erikoissairaanhoidon kustannusten vaihtelusta aiheutuvaan taloudelliseen riskiin.

Tulosten mukaan pakettihinta kannusti lisäämään selän välilevytyräleikkauksia noin kahdeksan prosenttia ja lyhensi hoitojakson pituutta lonkan ja polven tekonivelleikkauksissa noin puoli päivää. Pakettihinnat eivät lisänneet kustannusvaikuttavaksi todettuja lonkan ja polven tekonivelleikkauksia, mutta kohdensivat niukkoja resursseja selän välilevytyräleikkauksiin, joiden kustannusvaikuttavuutta ei ole juuri tutkittu. Siten, jos toimenpiteen kustannusvaikuttavuutta käytettäisiin ohjeena priorisoitaessa palveluja ja hinnoittelua kannusteena, pakettihinnat olisivat myös epäjohdonmukaisia kannusteita. Suomen sairaalajärjestelmän erityispiirteet huomioiden standardoitu DRG-hinnoittelun käyttö lisäisi sairaalapalveluiden hinta- ja kustannusinformaatiota verrattuna nykyiseen tilanteeseen, jossa eri sairaanhoitopiirien hinnoittelukäytännöt vaihtelevat. Hintojen parempi vertailtavuus vahvistaisi erityisesti kuntien neuvotteluasemaa suhteessa sairaaloihin ja sairaanhoitopiireihin. Simulointitutkimuksen mukaan DRG-hinnoittelu ei kuitenkaan vähentänyt ratkaisevasti pienten kuntien erikoissairaanhoidon kustannusten vaihtelusta aiheutuvaa rahoitusriskiä verrattuna hoitopäivähinnoitteluun. Tehokkaampi keino vähentää potilaiden määrästä johtuvaa rahoitusriskiä on muodostaa isompia ostajaorganisaatioita tai solmia pitempiaikaisia sopimuksia kuntien ja sairaaloiden kesken.