eThesis - School of Business electronic theses

Tutkielman aiheena on yritysjärjestelyitä koskevan yhtiö- ja vero-oikeudellisen sääntelyn, eli käytännössä osakeyhtiölain (21.7.2006/624, muutoksineen; jäljempänä "OYL") ja elinkeinoverolain (laki elinkeinotulon verottamisesta, 24.6.1968/360, muutoksineen; jäljempänä "EVL"), välisten jännitteiden tarkastelu. Tutkielmassa tarkastellaan aluksi OYL:n ja EVL:n taustaa, tavoitteita sekä EU-oikeudellisia lähtökohtia, erityisesti yritysjärjestelyitä koskevien säännösten osalta. Voimassa olevan OYL:n sääntelyn keskeisiksi tavoitteiksi yritysjärjestelyiden kontekstissa todetaan joustavuus ja yhtiöiden kilpailukyvyn lisääminen. EU-oikeudella nähdään olevan verraten suppea vaikutus. Voimassa olevan EVL:n sääntelyn osalta todetaan, että sääntely perustuu suurelta osin EU-oikeudelliseen yritysjärjestelydirektiivin, minkä lisäksi sääntelyllä todetaan pyrittävän ensisijassa fiskaaliseen tavoitteeseen, eli verotulojen keräämiseen. EVL:n osalta käsitellään myös ns. hyvän verojärjestelmän tunnusmerkkejä, joita ovat i) tehokkuus; ii) oikeudenmukaisuus; iii) yksinkertaisuus; ja iv) hallinnollinen toimivuus. Hyvän verojärjestelmän tunnusmerkkien todetaan olevan eräänlainen lainsäädännöllinen ideaali, johon kaiken verolainsäädännön tulisi pyrkiä. Kappaleessa kolme käsitellään sulautumiseen liittyvän sääntelyn sisältöä, tulkintaa ja tavoitteita sekä OYL:n että EVL:n näkökulmasta. Kappaleessa myös analysoidaan OYL:n ja EVL:n säännöksissä ilmeneviä eroavaisuuksia, erityisesti sulautumisen kriteereiden osalta, sekä eroavaisuuksista aiheutuvia jännitteitä sääntelylähteiden välillä. Kappaleessa analysoidaan myös sitä, ovatko havaitut eroavaisuudet sekä niiden vaikutukset säädösten taustalla vaikuttavien erilaisten tavoitteiden johdosta perusteltuja. Tarkastelun perusteella todetaan, että monet lainsäädännölliset jännitteet ovat sääntelylähteiden erilaisten tavoitteiden johdosta ymmärrettäviä. Merkittävimpänä poikkeuksena esille nostetaan EVL:n mukaisen sulautumisessa sallitun käteisvastikkeen määrän sitominen osakeyhtiön osakepääoman korotukseen. Säännöksen todetaan sopivan erittäin huonosti OYL:n mukaiseen nimellisarvottomaan järjestelmään ja tarkastelussa ei löydetä verotuksellista intressiä, jonka suojaamiseksi säännös olisi perusteltu. EVL:n todetaan myös sisältävän joitakin tarpeettoman joustamattomia säännöksiä sekä useita tulkinnanvaraisia määräyksiä, jotka aiheuttavat oikeudellista epävarmuutta. Kappaleessa neljä tarkastellaan jakautumisia koskevaa sääntelyä samaan tapaan kuin kappaleessa kolme käsitellään sulautumisia koskevaa sääntelyä. Sääntelyn todetaan olevan monilta osilta samankaltaista kuin sulautumisten sääntely ja siten tehdyt havainnot ovat samansuuntaisia kuin sulautumisten osalta. Erityisenä jakautumisiin liittyvänä havaintoja todetaan osittaisjakautumisessa käytetyn EVL:n mukaisen liiketoimintakokonaisuuden määritelmän olevan joustamaton ja myös verosääntelyn sisäisen logiikan kannalta epätarkoituksenmukainen. Kappaleessa viisi tarkastellaan yritysjärjestelyiden verotusta käsittelevää kansainvälistä empiirisistä tutkimusta ja tarkastellaan voimassa olevan verosääntelyn vaikutuksia yritysjärjestelyiden toteutukselle. Kappaleessa todetaan, että verotuksella on havaittu olevan käyttäytymistä ohjaavia vaikutuksia ja että voimassaolevalla sääntelyllä on erittäin oletettavasti ohjaavia vaikutuksia verovelvollisten käyttäytymiseen. Verotuksen ohjaava vaikutus saattaa puolestaan aiheuttaa ns. lukkiintumisvaikutuksesta aiheutuvia tehokkuustappiota, mikäli pääomien tehokas allokaatio estyy verotuksen ohjaavan vaikutuksen takia. Kappale kuusi sisältää yhteenvedon ja johtopäätökset.