eDiss - School of Business dissertations

Metsänhakkuiden perusteena optimaalinen sijoitussalkku

KTM Veli-Pekka Heikkisen Taloustieteiden kvantitatiivisten menetelmien alaan
kuuluva väitöskirja "Modelling Timber Harvesting Decisions as a Part of the
Management of a Mixed Asset Portfolio" tarkastetaan Helsingin kauppakorkeakoulussa (HKKK) perjantaina 18.1.2002. Väitöstilaisuus alkaa klo 12 Chydenian Stora Enso -salissa H324. Vastaväittäjänä toimii professori Hans Fredrik Hoen Agricultural University of Norwaysta ja kustoksena professori Pekka Korhonen HKKK:sta.

Tutkimuksessa tarkastellaan sellaisen henkilön investointipäätöksiä, jonka sijoitussalkku koostuu metsäomaisuudesta, korko- ja osakeinstrumenteista. Metsäomaisuus käsittää useita puutavaralajijakaumaltaan, kasvultaan ja iältään erilaisia leimikoita. Tutkimuksessa luotavalla mallilla metsänomistaja pyrkii ajoittamaan hakkuunsa siten, että hänellä on jatkuvasti optimaalinen sijoitussalkku. Metsänomistajalla on kaksi vaihtoehtoa: joko hakata puuta nyt ja sijoittaa kantorahatulot muihin investointikohteisiin tai jättää hakkaamatta. Mallista saadaan lyhyen aikavälin leimikkotason hakkuusäännöt, jossa otetaan huomioon kantohintojen ja vaihtoehtoisten sijoituskohteiden hintojen vaihtelusta aiheutuva epävarmuus. Jos leimikko hakataan nyt, saadaan seuraavalla periodilla tuotto vaihtoehtoisesta investointikohteesta sekä seuraavasta puusukupolvesta. Jos ollaan hakkaamatta, saadaan pystyssä olevan leimikon tuotto ja menetetään seuraavan puusukupolven ja vaihtoehtoisen sijoituskohteen tuotto.

Tutkimuksessa havaitaan, että päätehakkuussa puuston kiertoajan ollessa pitkä seuraavan metsäsukupolven lyhyen aikavälin tuotolla on vain vähäinen merkitys hakkuupäätöstä tehtäessä. Saatava kantohinta on tällöin ratkaiseva. Tämä on tilanne esim. Suomessa. Optimaalinen puuston kiertoaika määrittelee karkeasti hakkuuajankohdan. Optimaalisen kiertoajan mukaisen hakkuuajankohdan lähellä metsänomistajalla on useita vuosia aikaa spekuloida saatavan kantohinnan kannalta optimaalista hakkuuajankohtaa.

Tutkimuksessa määritellään malli metsäomaisuuden tuotolle ja tutkitaan metsäomaisuuden tuottojen yhteyksiä muiden investointikohteiden tuottoihin Suomessa. Tutkimuksessa havaitaan, että kantohintojen ja korkoinstrumenttien välillä on pitkän aikavälin riippuvuuksia, jotka tarjoavat lisäinformaatiota perinteiseen tapaan mallintaa pelkästään sijoituskohteiden tuottoa. Pitkän aikavälin informaatio muuttaa optimaalisen sijoitussalkun koostumusta ja samalla myös hakkuusääntöjä verrattuna perinteiseen tapaan mallintaa pelkästään sijoituskohteiden tuottoja. Tarkastellulla aikavälillä 1985-1999 metsäomaisuuden kantohintariski oli selvästi pienempi kuin osakkeiden mutta suurempi kuin valtion joukkovelkakirjalainojen. Korrelaatio oli lyhyellä aikavälillä matala molempien vaihtoehtoisten omaisuuslajien kanssa eli lisäämällä metsäomaisuutta sijoitussalkkuun riskiä pystytään laskemaan odotettua tuottoa laskematta. Metsäomaisuudesta saatava arvopaperisalkun hajautushyöty heikkenee hieman investointiajanjakson pidentyessä