School of Business publications portal

Change in web publishing of Aalto publication series for Aalto University Business School from beginning of 2014

Aaltodoc publication archive
Information and pdf-files of Business School publications in the Aalto series are now located in the Aaltodoc publication archive (Aalto University institutional repository)

eDiss - School of Business dissertations


Author:Pöyhönen, Seppo. 
Title:Omistajaoikeudet ja omistaja-arvo osuuskunnissa
Published:Helsinki : Talentum, 2011.
Description: 380 s. s.
Series:
Year:2011  Thesis defence date: 2011-11-04
Discipline:Business Law
Index terms:business law; cooperatives; law; oikeus; omistus; osuustoiminta; ownership; yritysjuridiikka
Language:fin
Bibid:574999  |  Availability info (Aalto-Finna)
ISBN:978-952-14-1709-2
Abstract (eng):The doctoral dissertation deals with the ownership rights and shareholder value in co-operatives. Here ownership rights refer to the rights to the economic value produced by the co-operative, deriving from the co-operative shares. Based on these rights the owner of the shares has the possibility to receive a return on his investment and thus increase the shareholder value. The return may be derived from the surplus created by the co-operative which is paid as interest on the shares or from an increase in the value of the shares.

In this dissertation, the determination of ownership rights is based on a classification of the rights and benefits enjoyed by the co-operative members into the following three categories: 1) Rights to control derived from membership 2) Rights to service benefits derived from membership 3) Economic ownership rights and benefits derived from the shares owned by the member.

The central theoretical framework of this dissertation is the weakness of the property rights derived from the co-operative shares (residual claims Abstract XIX of the share owner) combined with the principal/agent theory. This frame of reference brings to the fore a number of economic conflicts of interest between the co-operative and its various member groups. The weakness of the ownership rights can be summed up as follows: The residual status of the owner of co-operative shares differs significantly from that of a shareholder in an incorporated company because the owner of co-operative shares is entitled to a share of the residual net result only to the extent in which the surplus must be or is decided to be distributed in accordance with the shares. The status of the member as a controller of the co-operative and as a recipient of possible economic residual rights is only temporary and ends when the membership does. The co-operative share does not give similar rights as stocks to a portion of the net assets of the society. Thus there is no correlation between the result of the activities of the co-operative and the return on the share payment.

The doctoral dissertation is split into the following three parts: 1) The objectives and instruments concerning ownership rights according to the Finnish Co-operatives Act 2) The ownership rights and shareholder value according to the rules of various co-operatives and in practice in the distribution of the financial results 3) The possibilities co-operatives have to develop shareholder value.

Regarding the Finnish Co-operatives Act, it can be concluded that the objective of the amendments to the law over the past decades was to improve the conditions for the acquisition of capital. In order to achieve this, instruments such as supplementary shares and investment shares were introduced. The major part of the amendments were based on the initiatives of the co-operatives themselves and the biggest co-operatives were represented in the process leading to the amendments. Essentially their objectives materialized. The instruments they proposed to improve the possibilities for increasing their own capital have been included in the law. Due to the flexibility of the law, its non-obligatory provisions have not, however, led to a strengthening of ownership rights. The ownership rights and shareholder value depend on the rules of the co-operatives and the distribution of the result in practice. The part of the research which deals with the rules of various co-operatives shows that in practice they are not geared towards any measures in favor of the owners. The provisions of the rules relating to the distribution of the surplus are flexible and allow for many different ways of distributing it – as Abstract XX well as not distributing it at all. Thus, the expectation to receive a return on an investment in the shares is based on trust towards the co-operative. The pricing of the shares and of the accession charges does not generally take into account the net value and the economic situation of the co-operative. In practice, return expectations regarding the investment shares have not materialized.

The part related to financial statements examines how the financial results have been generated and how they were distributed in the biggest Finnish co-operatives during the years 2002–2009. In this part it is established to what extent co-operatives produced results and how these were distributed, that is, whether they were kept in the co-operative or distributed based on the membership services and as returns on the shares. According to the findings, the major part of the result remains with the co-operative and is not distributed. When the membership is terminated, the amount to be repaid to the member (nominal value of the share) is clearly less than the proportion attributable to the share according to the book value of the co-operative’s own capital (substance value). The objective of the co-operatives is to promote their members’ economic and business interests. The research findings concerning the distribution of the results lead, as far as certain co-operatives are concerned, to the critical question of whether it is not so that in practice the co-operative members have promoted the business of their co-operative through their activities rather than the other way around.

The last part of the dissertation shows that the co-operatives could, based on the current law, clarify and strengthen their members’ ownership rights, as well as the property rights derived from the owning of the shares, in many ways. The conflict of interest between the various parties could also be managed better by having clearer rules and operating principles than by applying the flexible Co-operatives Act. The co-operatives have the possibility to develop and clarify ownership rights and, through this, develop the shareholder value while simultaneously promoting services for their members. The clarification of the ownership rights is necessary if co-operatives want to attract conditional, long term risk capital from their members or from outside investors.
Abstract (fin):Väitöskirjatutkimuksen kohteena ovat omistajaoikeudet ja omistaja-arvo osuuskunnissa. Omistajaoikeuksilla tarkoitetaan osuuskunnan osuuksiin perustuvaa oikeutta osuuskunnan tuottamaan taloudelliseen tulokseen. Omistajaoikeuksien perusteella osuudenomistajalla on mahdollisuus saada sijoitukselleen tuottoa ja siten kasvattaa sen omistaja-arvoa. Tuotto voi kertyä osuuskunnan ylijäämästään osuuksille jakamasta korosta tai osuuksien arvonnoususta.

Omistajaoikeuksien ja omistaja-arvon tarkastelussa käytetään tässä tutkimuksessa osuuskunnan jäsenen oikeuksien ja etujen kolmijakoa: 1) jäsenyyteen liittyvät hallinnoimisoikeudet 2) jäsenyyteen liittyvät palveluedut 3) jäsenen omistamiin osuuksiin perustuvat taloudelliset omistajaoikeudet ja -edut.

Tutkimuksen keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä ovat osuuskunnan osuuteen liittyvät heikot varallisuusoikeudet (osuudenomistajan residuaalivaateet) yhdistettynä päämies/agentti-teoriaan. Viitekehys tuo esille erilaiset taloudelliset eturistiriidat osuuskunnan ja osuuskunnan eri jäsenryhmien välillä. Tutkimuksen mukaan osuuskunnan jäsenen heikot varallisuusoikeudet kiteytyvät seuraavaan: Osuuskunnan osuudenomistajan residuaaliasema poikkeaa merkittävästi osakeyhtiön osakkeen omistajan asemasta, koska osuuskunnan osuudenomistajalla on oikeus osuuskunnan residuaalituottoon vain silta osin, kun ylijäämää on jaettava tai päätetään jakaa osuusmaksuille. Lisäksi osuuskunnan jäsenen asema residuaalikontrollin haltijana ja mahdollisten taloudellisten residuaalioikeuksien saajana on väliaikaista ja lakkaa, kun jäsenyys päättyy. Osuuskunnan osuus ei myöskään tuota osakeyhtiön osaketta vastaavalla tavalla suhteellista osuutta yhteisön nettovarallisuuteen ja sen muutoksiin, eikä tämän vuoksi osuuskunnan toiminnan tuloksen ja osuuskunnan osuuden tuoton välillä ole korreloivaa yhteyttä.

Väitöskirjassa on kolme varsinaista tutkimusosaa: 1) Omistajaoikeuksia koskevat tavoitteet ja keinot osuuskuntalain mukaan 2) Omistajaoikeudet ja omistaja-arvo osuuskuntien säännöissä ja tuloksen jakoa koskevassa käytännössä 3) Osuuskunnan mahdollisuudet omistaja-arvon kehittämiseen.

Osuuskuntalain kehittämistä koskevan tutkimusosan mukaan viime vuosikymmenten merkittävimpien lainmuutosten tavoitteena oli parantaa osuuskuntien oman pääoman hankkimisedellytyksiä. Keinoina otettiin käyttöön lisäosuudet ja sijoitusosuudet. Suurin osa lainmuutoksista on tapahtunut osuuskuntien aloitteesta, minkä lisäksi suurimmat osuuskunnat ovat olleet edustettuna lakien valmistelussa. Niiden aloitteissa esittämät tavoitteet on olennaisilta osiltaan toteutettu. Osuuskuntien esittämät keinot oman pääoman lisäämisedellytyksien parantamisessa on otettu lainsäädäntöön, mutta osuuskuntalain joustavuudesta johtuen sen olettamasäännökset eivät kuitenkaan vahvista omistajaoikeuksia. Omistajaoikeudet ja omistaja-arvon syntyminen riippuvat osuuskunnan sääntöjen määräyksistä ja osuuskunnan tuloksenjakokäytännöstä. Osuuskuntien sääntöjä koskeva tutkimus osoittaa, että osuuskuntien sääntökäytäntö ei pääsääntöisesti tue omistajalähtöistä toimintatapaa. Sääntöjen ylijäämän jakoa koskevat määräykset ovat joustavia ja mahdollistavat ylijäämän jakamisen monella tavalla – myös sen, että ylijäämää ei jaeta. Näin ollen osuusmaksuun käytetyn sijoituksen tuotto-odotus jää luottamuksen varaan. Annettavien osuuksien hinnoittelussa tai liittymismaksussa ei ole yleensä otettu huomioon osuuskunnan nettovarallisuutta ja taloudellista asemaa. Sijoitusosuuksiin kohdistuneet odotukset ovat jääneet käytännössä täysin toteutumatta.

Osuuskuntien tilinpäätöstutkimuksessa selvitettiin osuuskuntien tuloksen kertyminen ja ylijäämän jako suurimmissa osuuskunnissa vuosilta 2002– 2009. Tutkimuksen tässä osassa tutkittiin, missä määrin osuuskunnat ovat tuottaneet tulosta ja miten tulos on jakaantunut osuuskunnalle jätettyyn osaan, palvelusuhteen perusteella annettuihin jäsenten etuihin ja osuudenomistajuuden perusteella jaettuun osaan. Tutkimuksen perusteella suurin osa osuuskuntien tuottamasta tuloksesta on jätetty osuuskunnalle. Jäsensuhteen päättyessä osuudesta palautettava määrä (nimellisarvo) on selvästi vähemmän kuin osuuskunnan oman pääoman osuuskohtainen kirjanpidollinen tasearvo (kirja-arvo, tasesubstanssi). Osuuskuntien toiminnan tarkoituksena on jäsenten talouden tai elinkeinon tukeminen. Tuloksen jakoa koskevat tutkimustulokset johtavat eräiden osuuskuntien osalta kriittiseen kysymykseen: Onko käytännössä käynyt niin, että osuuskunnan jäsenet ovat toiminnallaan tukeneet osuuskuntien taloutta?

Tutkimuksen viimeinen osa osoittaa, että osuuskunnilla olisi voimassa olevan osuuskuntalain mukaan erilaisia mahdollisuuksia selventää ja kehittää osuuskunnan jäsenen omistajaoikeuksia ja osuudenomistamiseen liittyviä varallisuusoikeuksia. Sääntöjä ja toimintaperiaatteita selkeyttämällä voitaisiin lisäksi hallita eri osapuolten välisiä taloudellisia eturistiriitoja osuuskuntalain joustavia säännöksiä paremmin. Palveluetujen tuottamisen lisäksi osuuskunnilla on mahdollisuuksia kehittää ja täsmentää osuuskunnan jäsenen omistajaoikeuksia ja siten luoda jäsenelle omistaja-arvoa. Omistajaoikeuksien täsmentäminen on tarpeellista, jos osuuskunnilla on tavoitteena kerätä oman pääoman ehtoista pitkäaikaista riskipääomaa jäsenilta tai ulkopuolisilta sijoittajilta.
Thesis defence announcement:
Väitöskirjatutkimuksen kohteena ovat omistajaoikeudet ja omistaja-arvo osuuskunnissa. Tutkimuksessa omistajaoikeudet erotetaan osuuskunnan tuottamista palvelueduista. Omistajaoikeuksilla tarkoitetaan osuuskunnan osuuksiin perustuvaa oikeutta osuuskunnan tuottamaan taloudelliseen tulokseen. Omistajaoikeuksien perusteella osuudenomistajalla on mahdollisuus saada sijoitukselleen tuottoa ja siten kasvattaa sen omistaja-arvoa. Tuotto voi kertyä osuuskunnan ylijäämästään osuuksille jakamasta korosta tai osuuksien arvonnoususta.

Osuuskuntalaki ei turvaa osuuteen liittyviä varallisuusoikeuksia

Viime vuosikymmenten merkittävimpien osuuskuntalain muutosten tavoitteena on ollut parantaa osuuskuntien oman pääoman hankkimisedellytyksiä. Keinoina otettiin käyttöön lisäosuudet ja sijoitusosuudet. Suurin osa muutoksista on tapahtunut osuuskuntien aloitteesta, minkä lisäksi suurimmat osuuskunnat ovat olleet edustettuina lakien valmistelussa. Osuuskuntien esittämät keinot oman pääoman lisäämisedellytyksien parantamiseksi on otettu lainsäädäntöön, mutta osuuskuntalain joustavuudesta johtuen sen olettamasäännökset eivät kuitenkaan turvaa omistajaoikeuksia. Omistajaoikeudet ja omistaja-arvon syntyminen riippuvat osuuskunnan sääntöjen määräyksistä ja osuuskunnan tuloksenjakokäytännöstä. Osuuskuntien sääntökäytäntö ei sekään pääsääntöisesti tue omistajalähtöistä toimintatapaa. Sääntöjen määräykset ylijäämän jaosta ovat joustavia ja mahdollistavat ylijäämän jakamisen monella tavalla – myös sen, että ylijäämää ei jaeta. Näin ollen osuusmaksuun käytetyn sijoituksen tuotto-odotus jää pääsääntöisesti luottamuksen varaan.

Osuuskuntien tulokset jäävät pääosin osuuskunnille

Osuuskuntien tilinpäätöstutkimuksessa selvitettiin osuuskuntien tuloksen kertyminen ja ylijäämän jako yli 50 osuuskunnassa vuosina 2002–2009. Tavoitteena oli tutkia, missä määrin osuuskunnat ovat tuottaneet tulosta ja miten tulos on jakaantunut osuuskunnalle jätettyyn osaan, palvelusuhteen perusteella annettuihin jäsenten etuihin ja osuudenomistajuuden perusteella jaettuun osaan. Tutkimuksen mukaan suurin osa osuuskuntien tuottamasta tuloksesta on jätetty osuuskunnille itselleen. Jäsenen asemaa heikentää lisäksi se, että jäsensuhteen päättyessä osuudesta palautettava määrä (nimellisarvo) on selvästi pienempi kuin osuuskunnan oman pääoman osuuskohtainen kirjanpidollinen tasearvo. Osuuskuntien toiminnan tarkoituksena on jäsenten talouden tai elinkeinon tukeminen. Tuloksen jakoa koskevat tutkimustulokset johtavat eräiden osuuskuntien osalta kriittiseen kysymykseen: Onko käytännössä käynyt niin, että osuuskunnan jäsenet ovat toiminnallaan tukeneet osuuskuntien taloutta?

Omistajaoikeuksia ja omistaja-arvoa voitaisiin kehittää palveluetujen rinnalla

Palveluetujen tuottamisen lisäksi osuuskunnilla olisi mahdollisuuksia kehittää ja täsmentää osuuskunnan jäsenen omistajaoikeuksia ja siten luoda osuudenomistajalle omistaja-arvoa. Sääntöjä ja toimintaperiaatteita selkeyttämällä voitaisiin lisäksi hallita eri osapuolten välisiä taloudellisia eturistiriitoja osuuskuntalain joustavia säännöksiä paremmin. Omistajaoikeuksien täsmentäminen on tarpeellista myös, jos osuuskunnilla on tavoitteena kerätä oman pääoman ehtoista pitkäaikaista riskipääomaa jäseniltä tai ulkopuolisilta sijoittajilta
Opponents:Mähönen, Jukka
professor
University of Turku, Finland

Chairperson:Rudanko, Matti
professor