Inside Into Aalto.fi
Kauppakorkeakoulun julkaisuportaali

Muutos Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Aalto-sarjojen julkaisujen tallennuksessa vuoden 2014 alusta

Kauppakorkeakoulun Aalto-sarjojen julkaisujen tiedot ja pdf-tiedostot löytyvät nyt Aaltodoc-julkaisuarkistosta
Väitöskirjoja myy ja välittää: Unigrafian kirjamyynti
books@unigrafia.fi, Puh. (09) 7010 2366

eDiss - Kauppakorkeakoulun väitöskirjat


Tekijä:Aalto, Mika. 
Otsikko:Strategin tragedia : suomalaisupseerit clausewitzlaisina strategeina
Julkaistu:[Helsinki] : Aalto-yliopisto, kauppakorkeakoulu, johtaminen ja kansainvälinen liiketoiminta, 2012
Ulkoasu:514 s. : kuv. ; 25 cm.
Sarja:Aalto University publication series. DOCTORAL DISSERTATIONS, 1799-4934 ; 29/2012
Sarjan numero:29/2012
Vuosi:2012  Väitöspäivä: 2012-04-26
Aine:Organisaatiot ja johtaminen
Laitos:Johtaminen ja kansainvälinen liiketoiminta
Elektroninen väitöskirja: » väitöskirja pdf-muodossa   [5090 KB]
Asiasanat:armed forces; johtaminen; management; puolustusvoimat; research; sota; strategia; strategy; theory; war
Kieli:fin
Bibid:608409  |  Saatavuustiedot (Aalto-Finna)
ISBN:978-952-60-4547-4
Tiivistelmä (eng):This academic dissertation examines the Finnish Defense Forces from the perspective of the so-called Clausewitzian theory of war and strategy. The study consists of two main themes: the first one focuses on how Clausewitz meant his strategy terminology to be understood. This theme is accompanied by two essays. The first one tries to explain the theory of war to scientists because Clausewitz’s On War has proven to be quite a difficult opus to understand. The second essay attempts to find out – and this term is mostly incorrectly understood – what the very essential Clausewitzian term friction really means.

The second main theme attempts to discover whether there are Clausewitzian strategists, a person who has exceptionally good abilities to understand the essence of friction, in the Finnish Defence Forces. The main theme consists of four essays. The first, all in all the third, essay tries to explain what kind of a person a Clausewitzian genius is. The question is quite challenging, due to the undeveloped nature of human sciences in the beginning of the 19th century Clausewitz did not have modern scientific terms to lean on when he wrote on this subject. Therefore, the most important thing from the aspect of this study is that Clausewitz saw genius as personality trait, not an educational issue, although this approach is much more typical nowadays. The fourth essay tries to find out, whether there are enough people in the Finnish Defence Forces who have adequate genius potential. The fifth essay, in turn, examines various undesirable changes which have surfaced in the Finnish officer corps during the last few decades. The sixth essay consist of five cases, which show how well – or poorly – the Finnish Defence Forces have succeeded as a Clausewitzian organization. This essay also triangulates a previous study, which means that in this essay the researcher tries also to confirm that the earlier conclusions are correct.

As a whole, this study tries to find out whether there is enough Clausewitzian, personality genius capability in the Finnish Defence Forces. Although the essays together attempt to create a coherent entirety, due to the synthetic-holistic nature of this study, the essays are not linked to each other so firmly as it normally happens in the standard, analytical academic dissertations. It is very important that the reader of this study pays specific attention to this fact, because if the study is read as a normal dissertation, the reader may easily lose the focus of this study and instead concentrate on irrelevant details when the crucial approach to this study is to understand how these essays together form a coherent view on the themes and issues of the study.

Furthermore, in addition to having been carried out according to Clausewitzian war and strategy theory, the study has also been done in the spirit of Clausewitz, which means that the theoretical aspect is replaced with pragmatism and absoluteness with relativity. The main aim of the dissertation is to provoke discussion on the subjects addressed in this study. This provocation is directed especially towards the senior officers of the Finnish Defence Forces, because managers and leaders at that level of the organization should also have the readiness to question and critically address the so-called "organizational facts". All in all – unfortunately and sadly – too often the decisions that Finnish Defence Forces have made, seem to be quite inadequate. In practice it seems that it is more typical of the Finnish officers to make easy than appropriate decisions.

Finally, if we want to describe the spirit of this academic dissertation as a whole it should be thought as having been carried out in the spirit of the aphorism of Friedrich Nietzsche: "There are no facts, only interpretations."
Tiivistelmä (fin):Tässä väitöskirjassa tarkastellaan Suomen puolustusvoimia ns. clausewitzlaisen sota- ja strategiateorian pohjalta. Tutkimus koostuu kahdesta pääteemasta, joista ensimmäisessä selvitetään miten sotateoreetikko Clausewitz tarkoitti strategian ja sen lähikäsitteistön 1800-luvun alkupuolella ymmärrettäväksi. Tarkasteluun liittyy kaksi esseetä, joista ensimmäisen tarkoituksena on kyseisen sotateorian nykytieteilijöille tulkitseminen, koska Clausewitzin Sodankäynnistä-kirja on osoittautunut varsin vaikeasti ymmärrettävissä olevaksi teokseksi. Toisen esseen tarkoituksena on selvittää mitä Clausewitzin sotateoriaan kiinteästi kytköksissä olevalla, mutta tyypillisesti melkoisen virheellisesti tulkitulla ns. kitkan käsitteellä tarkoitetaan.

Tutkimuksen toisena pääteemana on sen selvittäminen löytyykö puolustusvoimista ns. clausewitzlaisia strategeita, eli henkilöitä joilla on poikkeuksellisen hyvät valmiudet hahmottaa sodankäynnin kitkaista olemusta. Pääteema koostuu neljästä esseestä, joista ensimmäinen, eli kaiken kaikkiaan siis kolmas essee pyrkii selvittämään miten clausewitzlainen nerous pitäisi ymmärtää, koska 1800-luvun ihmistieteiden kehittymättömyydestä johtuen Clausewitzin käyttämä arkikielinen käsitteistö ei pysty selittämään asiaa tieteellisessä merkityksessä kovinkaan hyvin. Koska Clausewitz kuitenkin viittaa nerouden osalta sen persoonallisuussidonnaisuuteen, myös tässä yhteydessä asiaa tarkastellaan persoonallisuus- eikä esimerkiksi nykytieteelle paljon tyypillisemmästä oppimisteoreettisesta näkökulmasta. Neljännessä esseessä puolestaan selvitetään onko puolustusvoimissa riittävästi clausewitzlaisen strategin ominaisuuksia omaavia henkilöitä organisaation johtotehtäviin nostettaviksi. Viidennessä esseessä taas selvitetään syitä upseerikunnan laatutasossa vuosikymmenten kuluessa tapahtuneille muutoksille. Kuudennen esseen tarkoituksena on edelleen selvittää muutaman puolustusvoimia koskevan käytännön esimerkin pohjalta, kuinka hyvin puolustusvoimien toiminta näyttäisi vastaavan clausewitzlaiselta strategilta edellytettävää toimintaa eli kyse on siis tutkimuksellisessa mielessä triangulaatiosta, jonka kautta pyritään varmistamaan työssä aikaisemmin esitettyjen näkemysten oikeellisuus.

Kokonaisuutena katsoen tutkimuksen esseitä yhdistää toisiinsa pyrkimys selvittää puolustusvoimien toiminnan clausewitzlaista strategisuutta upseereiden myötäsyntyisten valmiuksien pohjalta. Vaikka esseet onkin pyritty kirjoittamaan johdonmukaisesti eteneväksi kokonaisuudeksi, tutkimuksen holistis-synteettisestä luonteesta johtuen niitä ei kuitenkaan ole linkitetty niin kiinteästi toisiinsa kuin mikä on normaaleille väitöskirjatutkimuksille tyypillistä. Huomion kiinnittäminen asiaan on tärkeää sen vuoksi, että työtä tyypillisenä analyyttisenä monografiana luettaessa siinä näyttäisi olevan myös sellaisia ”virheitä”, jollaisia siinä ei sen omista holistisista lähtökohdista luettaessa ole.

Sen lisäksi että tutkimus on toteutettu Clausewitzin sotateorian mukaisesti, se on pyritty toteuttamaan myös clausewitzlaisessa hengessä, jolla tarkoitetaan mm. sitä, että työssä teoreettisuus korvautuu käytännönläheisyydellä ja absoluuttisuus suhteellisuudella. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on puolestaan herättää suomalaisen (ylimmän) upseerikunnan keskuudessa keskustelua puolustusvoimien tämän hetkisten toimintatapojen mielekkyydestä, koska monilta osin ne vaikuttaisivat ennemminkin helpoilta kuin tarkoituksenmukaisilta ratkaisuilta organisaation tehokkuutta puolustusvoimien toiminta-ajatuksen pohjalta kehittämään pyrittäessä.

Tutkimuksen clausewitzlaista, asioiden suhteellisuuden ja todellisuuden kitkaisen olemuksen huomioon ottavaa perusluonnetta voidaan puolestaan kuvata clausewitzlaisen sotateorian henkeä hyvin ilmentävällä Friedrich Nietzsche -aforismilla: ”Ei ole tosiasioita, on vain tulkintoja.”
Väitöstiedote:
Suomalaisupseereista ei ole clausewitzlaisiksi strategeiksi

KTM Mika Aallon väitöskirjassa tarkastellaan suomalaisupseereiden valmiuksia toimia puolustusvoimien strategisissa johtotehtävissä. Tutkimuksen taustalla on kaikkien aikojen merkittävimmän sotateoreetikon, preussilaisen kenraalimajuri Carl von Clausewitzin (1780-1831) sota- ja strategiateoria Vom Kriege.

Clausewitzin alkuperäisen näkemyksen mukaisesti myös Aallon tutkimuksessa strategista kyvykkyyttä tarkastellaan persoonallisuusteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen taustalla on puolustusvoimien edellisen komentajan, amiraali Juhani Kaskealan vuonna 2005 esittämä toive että puolustusvoimia koskevat ongelmat pitäisi nostaa avoimesti esiin jotta ne voitaisiin korjata.

Aallon tutkimuksen perusteella suomalaisupseereiden strategiset valmiudet eivät ole erityisen hyvät verrattaessa niitä esimerkiksi tyypillisiin akateemisen taustan omaaviin ihmisiin. Keskeinen syy ongelmaan näyttää olevan Maanpuolustuskorkeakoulun epäakateemisia hakijoita suosiva pääsykoejärjestelmä.

Sen seurauksena upseereiksi on varsinkin vuonna 2001 tehdyn upseerikoulutusjärjestelmäuudistuksen jälkeen valikoitunut henkilöitä, joilla on vain kohtuulliset valmiudet akateemiseen opiskeluun ja toimimiseen strategisina johtajina.

Maanpuolustuskoulutukseen valikoituvat vääränlaiset henkilöt

Aallon mukaan ongelman merkitys korostuu erityisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin, täsmälleen samaa aikaan kun kadettien akateeminen taso on laskenut, on Maanpuolustuskorkeakoulun virallinen status akateemisena yliopistona noussut merkittävästi. Siten Maanpuolustuskorkeakoulua voidaan pitää tiedeyliopistona, jolta kuitenkin puuttuvat akateemiset opiskelijat.

Toiseksi, erityisesti Yhdysvaltojen asevoimien tutkimusten mukaan nykyaikainen sodankäynti edellyttää myös muilta kuin vain varsinaisella strategisella tasolla toimivilta upseereilta hyviä akateemis-strategisia valmiuksia. Siten myös käytännölliset syyt tukevat näkemystä, jonka mukaan Maanpuolustuskorkeakouluun näyttää valikoituvan vääränlaisia henkilöitä nykyaikaisen sodankäynnin tarpeisiin koulutettaviksi.

Koska suomalaisupseereiden strategisten valmiuksien lasku ajoittuu juuri siihen vaiheeseen kun niiden pitäisi nousta, asia aiheuttaa puolustusvoimille monenlaisia, suuriakin ongelmia. Siksi puolustusvoimat on tällä hetkellä paljon vakavammassa kriisissä kuin se itse tietää. Esimerkiksi puolustusvoimille viime aikoina asetetut säästötavoitteet ovat miltei merkityksettömiä verrattuna maanpuolustuskyvyn romahdukseen, johon upseerikunnan epäpätevöityminen näyttää johtavan jo lähitulevaisuudessa.
Vastaväittäjät:Juuti, Pauli
professori
Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Suomi

Kerttunen, Mika
dosentti
Baltic Defence College, Viro

Kustos:Tainio, Risto
professori