eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

» hse_ethesis_12735.pdf   koko: 2 MB (1167873)

TUTKIELMAN TAVOITTEET

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää rajat ylittävien tappioiden verokohtelua koskeva oikeustila tällä hetkellä ja kehityksen suunta EU-tuomioistuimen viimeaikaisten ennakkoratkaisujen perusteella. Lisäksi tutkimus pyrkii kartoittamaan oikeuskäytännön kehitykseen johtaneita syitä ja tarkastelemaan ennakkoratkaisujen perusteltavuutta SEUT 49 artiklan ja EU-vero-oikeuden periaatteiden valossa.

LÄHDEAINEISTO

Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu EU-tuomioistuimen välitöntä verotusta koskevasta oikeuskäytännöstä ja EU:n perussopimusten määräyksistä. Oikeuskäytännöstä keskeisimmässä roolissa ovat rajat ylittävien tappioiden verokohtelua käsittelevät ennakkoratkaisut C-446/03 Marks & Spencer, C-231/05 Oy AA, C-414/06 Lidl Belgium, C-418/07 Papillon ja C-337/08 X Holding.

TULOKSET

EU-tuomioistuin tulkitsi aikanaan ratkaisussaan Marks & Spencer sijoittautumisvapauden ja suhteellisuusperiaatteen edellyttävän rajat ylittävien lopullisten tappioiden vähennyskelpoisuutta. X Holding -ratkaisun jälkeen lopullisten tappioiden sääntö voi hyvin olla historiaa. X Holding -ratkaisussa on havaittavissa merkkejä tuomioistuimen siirtymisestä Marks & Spenceriä edeltävään aikaan ja subject-to-tax-periaatteen noudattamiseen rajat ylittävien ja puhtaasti kotimaisten tilanteiden vertailukelpoisuuden arvioinnissa. Vaihtoehtoisesti voidaan ajatella suhteellisuusperiaatteen haihtuneen lopullisten tappioiden, viimeisen pesäkkeensä, myötä ilmaan. Tuomioistuimen poikkeaminen subject-to-tax-periaatteessa johtui alunperin sen tavoitteesta saada lopulliset tappiot vähennyskelpoisiksi. Tuomioistuin ei kuitenkaan uskaltanut kävellä valitsemaansa tietä loppuun ja edellyttää jäsenvaltioilta väliaikaisten tappioiden huomioimista sekä myöhempää verottamista (deduction and later recapture). Siirtymää takaisin subject-to-tax-periaatteen noudattamiseen tukee erityisesti teoria, jonka mukaan tuomioistuimen silmissä vertailukelpoisuuden ja oikeuttamisperusteiden arviointi ovat samaa prosessia. Tämän kehityksen myötä tuomioistuimen ratkaisuista on vaikea havaita, milloin tilanteet ovat riittävän erilaisia, jolloin sen ei tarvitse pohtia asiaa suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta.