Inside Into Aalto.fi
Kauppakorkeakoulun julkaisuportaali
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun gradujen tiedot nyt Aaltodocissa: Aaltodoc-julkaisuarkisto
Kauppakorkeakoulu | Laskentatoimen laitos | Yritysjuridiikka | 2012
Tutkielman numero: 12869
Incoterms-ehdot riskienhallintavälineenä ja kilpailukeinona – esimerkkinä vienti kehittyville markkinoille
Tekijä: Ivanova, Aleksandra
Otsikko: Incoterms-ehdot riskienhallintavälineenä ja kilpailukeinona – esimerkkinä vienti kehittyville markkinoille
Vuosi: 2012  Kieli: fin
Laitos: Laskentatoimen laitos
Aine: Yritysjuridiikka
Asiasanat: yritysjuridiikka; business law; sopimusoikeus; contract law; riskienhallinta; risk management; vienti; exports; ulkomaankauppa; foreign trade
Sivumäärä: 83
Avainsanat: Incoterms, vienti, ulkomaankauppa, sopimusehdot, riskienhallinta, kehittyvät markkinat
Tiivistelmä:
Incoterms-ehdot riskienhallintavälineenä ja kilpailukeinona – esimerkkinä vienti kehittyville markkinoille

Tutkielma käsittelee Incoterms-toimituslausekkeen valintaa kauppasopimuksessa ja sitä miten vientimaan markkinoiden erityispiirteet vaikuttavat tähän valintaan. Aiheen tarkastelu on rajattu koskemaan suomalaisyrityksen vientiä kehittyville markkinoille. Suomalaisyritysten kohtaamat haasteet kehittyvillä markkinoilla liittyvät usein monimutkaiseen lainsäädäntöön ja sen aiheuttamaan byrokratiaan. Lisäksi haasteita asettavat korruptio ja monin paikoin puutteellinen infrastruktuuri.

Incoterms-lausekkeiden tuntemiseen olisi hyvä panostaa yrityksissä, sillä ne ovat oikein käytettynä hyödyllinen liiketoimintaväline. Valitsemalla kuhunkin sopimukseen tarkoituksenmukaisen Incoterms-ehdon, yritys voi hallita vientitoimintaan liittyviä riskejä ja vahvistaa omaa kilpailukykyään. Eri toimintavaiheessa ja erikokoisilla yrityksillä on erilaiset edellytykset ottaa vastattavakseen toimitukseen liittyvistä vastuista. Omien vahvuuksien ja resurssien tunnistaminen auttaa löytämään tarkoituksenmukaisen ehdon.

Vientimarkkinoiden tuntemus kehittyy kokemuksen ja ajan myötä. Vientitoimintaa aloittaessa ja toimitusmäärien ollessa vielä pieniä, voi olla tarkoituksenmukaista suosia esimerkiksi F-ryhmän lausekkeita. Kun toiminta kasvaa ja yritys on jo luonut liikesuhteita maahantuojiin ja palveluntarjoajiin, voidaan yrityksessä harkita siirtymistä C-ryhmän lausekkeisiin. D-ryhmän lausekkeet ovat yleensä käyttökelpoisia kun yritys tuntee hyvin paikallisen liiketoimintakulttuurin sekä lainsäädännön ja sillä on resursseja hoitaa viranomaisasiat oman henkilökunnan tai yhteistyökumppaneiden voimin.

Tutkielman toisessa luvussa esitellään toimitusehdot yleisellä tasolla. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa toimitusehtojen asema lainsäädännössä sekä kauppasopimuksen osana. Kolmannessa luvussa käydään Incoterms 2000 –ehdot tarkemmin läpi tuoden esiin jokaisen ehdon sisältämän vastuu- ja riskinjaon. Tämän jälkeen luodaan yleiskatsaus vientiyrityksen sopimukselliseen riskienhallintaan ja kartoitetaan vientiyrityksen kohtaamia riskejä. Viidennessä luvussa tuodaan Incoterms-ehdot, riskienhallinnan teoria ja käytännön ongelmat yhteen arvioimalla kunkin ehdon käyttömahdollisuuksia kehittyvillä markkinoilla. Lopuksi luodaan yhteenveto ehtojen käytöstä riskienhallintavälineenä ja kilpailukeinona.
Graduja säilytetään Oppimiskeskuksessa Otaniemessä.