eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

» hse_ethesis_13426.pdf   koko: 8 MB (7771545)

EU:n asettamat energiatavoitteet ja Suomen hallituksen linjaukset ovat johtaneet uusiutuvien energialähteiden tukitoimien uudistamiseen Suomessa. Vuonna 2011 Suomessa otettiin käyttöön uusi syöttötariffijärjestelmä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön osalta. Järjestelmässä tuulivoimalla tuotetulle sähkölle maksetaan takuuhintaa, joka on 83,50 €/MWh. Nopeille investoijille on lisäksi bonus; ensimmäiset kolme vuotta maksetaan korotettua takuuhintaa 105,30 €/MWh, joka on voimassa vain vuoteen 2015 asti.

Syöttötariffijärjestelmän ensimmäiset vuodet ovat kuitenkin olleet tuulivoiman kasvun osalta epäonnistuneita. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää johtuuko tuulivoiman hidas kasvu syöttötariffijärjestelmän toimimattomuudesta vai kenties muista tekijöistä. Toteutan kvantitatiivisen tutkimuksen uuden syöttötariffijärjestelmän toimivuudesta ja vertaan sitä vanhaan energia- ja verotukijärjestelmään. Tarkoituksena on myös selvittää tuulivoimarakentamisen suurimmat esteet.

Syöttötariffijärjestelmän epäkohtina voidaan pitää järjestelmään hakeutumisen ajallista ongelmaa tuulivoimapuistojen kohdalla, sähkön markkinahinnan ns. alarajaa järjestelmässä, järjestelmään hyväksyttävien voimaloiden kapasiteettirajoitteen ylärajaa sekä todentamisjärjestelmää.

Kvantitatiivisen tutkimukseni mukaan syöttötariffinjärjestelmän tulisi lisätä tuulivoimarakentamista Suomessa. Uusi järjestelmä on vanhaa huomattavasti tehokkaampi, johtuen korkeammasta tukitasosta ja sähkön markkinahinnan vaihtelun aiheuttaman riskin pienenemisestä.

Syöttötariffijärjestelmä ei kuitenkaan tee tuulivoiman rakentamista kannattavaksi kaikilla alueilla. Tutkimastani neljästä tärkeimmästä tuulivoiman sijoitusalueesta, vain rannikolle ja tuntureille rakentaminen on keskimäärin kannattavaa järjestelmän myötä. Sisämaahan ja merelle tuulivoiman rakentaminen ei ole keskimäärin kannattavaa, johtuen sisämaan heikommista tuuliolosuhteista ja merkittävästi korkeammista investointi- sekä käyttö- ja ylläpitokustannuksista merellä. Nopean investoijan etu lisää tuulivoimahankkeita, mutta on käytännössä tehoton, johtuen sen määräajan pikaisesta umpeutumisesta.

Syöttötariffijärjestelmä on taloudellisesta näkökulmasta toimiva ja tuulivoiman rakentamisen hitaan kasvun syyt ovat muualla. Todelliset esteet ovat hallinnollisia. Merkittävimpiä tuulivoiman hidasteita ovat olleet tuulivoimarakentamisen viranomaisprosessin monimutkaisuus ja toimimattomuus, lentoesterajoitukset ja niiden myöntäminen, puolustusvoimien tutkajärjestelmän yhteensovittaminen tuulivoiman kanssa sekä etäisyysohjeistus teistä ja väylistä. Joidenkin esteiden poistamiseksi on ryhdytty toimiin, mutta osa ongelmista on vielä ratkaisematta.