eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

Tutkielma käsittelee työntekijän asemaa työnantajan konkurssissa. Keskityn työntekijän asemaan etenkin konkurssilainsäädännön ja työoikeuden näkökulmasta nostaen esiin irtisanomisperusteet, muutosturvan, työttömyysturvan sekä palkkaturvan. Aiheen käsittelyssä käydään läpi ensin konkurssimenettely yleisesti ja tämän jälkeen työnantajan velvollisuuksia ja toimenpiteitä, joita irtisanomisperusteen käyttö edellyttää. Aiheen käsittelyssä korostuu työntekijän asema.

Kyseessä on oikeusdogmaattinen tutkielma, jonka tavoitteena on systematisoida ja tulkita työntekijän asemaa työnantajan konkurssissa sääntelevien normien kautta. Oikeussäännösten, oikeuskirjallisuuden sekä lainvalmisteluaineiston ohella tutkielman kannalta tärkeän lähderyhmän muodostavat asiantuntijakirjoitukset.

Tutkielma keskittyy osakeyhtiömuotoisten yhtiöiden konkurssitilanteisiin ja -menettelyyn. Luvussa 3 käsittelen kuitenkin työntekijän asemaa työnantajan konkurssiin verrattavissa tilanteissa kuten työnantajan kuoleman yhteydessä ja konkurssipesän liiketoiminnan luovutuksen osalta. Tällöin aiheen käsittely laajenee käsittämään myös muut yhtiömuodot kuten toiminimellä toimivan työnantajan.

Työntekijän asema työnantajan konkurssissa on turvattu suhteellisen kattavalla suojalla. Aloittaen työnantajan irtisanomisoikeudesta, irtisanomisperusteita koskevan yleissäännöksen mukaan työsopimus voidaan työnantajapuolen toimesta päättää vain asiallisesta ja painavasta syystä. Vaikka työnantajan konkurssi, konkurssipesän suorittama liikkeenluovutus sekä työnantajan kuolema ovat erityisiä irtisanomisperusteita, niiden käytön yhteydessä on huomioitava perusteen asiallisuus ja painaavuus. Konkurssin osalta tämä edellytys täyttynee, jos konkurssihakemuksen jättäneellä on näyttää, että velallinen on maksukyvytön muuten kuin tilapäisesti. Konkurssiin voidaan vedota irtisanomisperusteena, kun työnantaja on asetettu konkurssiin (TSL 7:8§). Irtisanomissuojan ohella työntekijän asemaa turvaavat laki yhteistoiminnasta yrityksissä, palkkaturvalaki, työttömyysturvalaki, työntekijän eläkelaki sekä laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta.

Tutkielman pohjalta olisi kuitenkin aiheellista laajentaa tutkimusta työntekijöiden sosiaaliturvan arviointiin muun muassa työttömän syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Mitä lyhyempänä työntekijän työttömyysjakso saadaan pidettyä, sitä pienempi riski hänen syrjäytymiselleen on. Työttömän syrjäytymisellä on monia negatiivisia vaikutuksia paitsi itse työntekijän hyvinvointiin myös laajemmin koko yhteiskunnalle.