eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

» hse_ethesis_12039.pdf   koko: 489 KB (500356)

Tutkimuksen kohteena ovat julkisten hankintojen kilpailuttamisprosessi, hankintasopimuksen laatiminen sekä oikeusturvakeinot liittyen julkisten hankintojen hankintaprosessiin. Julkisten hankintojen vuotuinen osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa merkittävä, noin 15 %. 1.6.2007 tuli voimaan uusi laki julkisten hankintojen kilpailuttamisesta. Hankintalain tavoitteena on julkisten varojen käytön tehostaminen, laadukkaiden hankintojen tekemisen edistäminen sekä yhteisöjen tasapuolisten mahdollisuuksien turvaaminen julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa.

Tutkimuksen toisessa luvussa käsitellään hankintalain soveltamisalaa. Esityksessä käydään läpi julkisen hankinnan määritelmää, laissa määriteltyjä hankintayksiköitä, hankintojen kynnysarvoja sekä poikkeuksia koskien lain soveltamisalaa. Hankintayksiköitä, joiden tulee noudattaa hankintalaissa säädeltyjä menettelyitä, ovat valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, valtion liikelaitokset sekä julkisoikeudelliset laitokset. Lisäksi hankinnat, joiden rahoittamiseen on käytetty julkisia varoja, tulee kilpailuttaa. Tutkimuksessa esitellään kahdet eritasoiset kynnysarvot: EU-kynnysarvot ja kansalliset kynnysarvot. Hankinnan ennakoidun arvon ja kynnysarvojen perusteella määritellään, milloin hankintaprosessissa noudatetaan EU- ja milloin kansallisia menettelyitä.

Tutkimuksen kolmannessa luvussa kuvataan hankinnan suunnittelua ja hankinnasta ilmoittamista. Tarkoituksena on esittää, mitä hankintayksikön olisi syytä tehdä ennen varsinaista hankintamenettelyä. Tähän kuuluu mm. hankintastrategian kuvaaminen, markkinoiden kartoittaminen ja hankintamenettelyn valinta. Ensisijaiset hankintamenettelyt ovat avoin ja rajoitettu menettely. Muita hankintamenettelyitä voidaan käyttää vain poikkeuksellisesti, kun tietyt laissa määritellyt vaatimukset täyttyvät. Hankinnoista tehdään virallinen ilmoitus osoitteessa www.hankintailmoitukset.fi. Esityksessä on käsitelty erikseen mitä hankintailmoituksessa tulee mainita EU-hankintojen ja kansallisten hankintojen kohdalla.

Tutkimuksen neljännessä luvussa tarkastellaan tarjoajien arviointia ja tarjouspyynnön laatimista. Tarjoajien arviointi suoritetaan eri asteisten poissulkemisperusteiden mukaan. Näitä ovat pakolliset poissulkemisperusteet, muut poissulkemisperusteet ja soveltuvuusvaatimukset. Esitys kuvaa myös tarjouspyynnön laatimisen perusperiaatteita, tarjouspyynnön rakennetta ja sisältöä sekä tarjouspyynnön lähettämistä. Uudessa hankintalaissa tarjouspyynnön sisältö on kuvattu entistä tarkemmin.

Tutkimuksen viidennessä luvussa käsitellään tarjousten käsittelyä ja hankintapäätöksen tekemistä. Tarkoituksena on antaa kokonaiskuva tarjousten käsittelystä niiden avaamisesta kelpoisuuden tarkistamisen ja vertailun kautta aina hankintapäätöksestä ilmoittamiseen. Ennen tarjousten vertailua tulee tarkistaa tarjousten kelpoisuus ja hylätä virheelliset, puutteelliset sekä myöhästyneet tarjoukset. Tarjouksia vertailtaessa käytetään valintaperusteena joko halvinta hintaa tai kokonaistaloudellista edullisuutta. Käytettäessä kokonaistaloudellista edullisuutta tarjoukset vertaillaan ennalta ilmoitettujen vertailuperusteiden mukaan.

Tutkimuksen kuudennen luvun aiheena on hankintasopimuksen laatiminen. Luvussa kerrotaan, minkälaisia hankintalain säännöksiä hankintasopimuksen laatimiseen liittyy. Lisäksi esityksessä annetaan esimerkinomainen lista asioista, joita sopimukseen tulisi kirjata.

Tutkimuksen seitsemännessä luvussa tarkastellaan hankintaprosessiin liittyviä oikeusturvakeinoja. Käsittely keskittyy kahteen tärkeimpään keinoon eli asian saattamiseen markkinaoikeuteen sekä vahingonkorvauksen hakemiseen yleisestä alioikeudesta. Esitys kuvaa hakemuksen tekemistä, menettelyä ja seuraamuksia markkinaoikeudessa sekä muutoksen hakua markkinaoikeuden päätökseen. Markkinaoikeuden määräämät seuraukset voivat olla erilaisia kieltoja, virheellisen päätöksen poistaminen kokonaan tai osittain, velvoittaminen korjaamaan virheellisen menettelyn, hyvitysmaksun määrääminen sekä velvoittaminen oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen.