eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

» hse_ethesis_12097.pdf   koko: 675 KB (690983)

TIIVISTELMÄ

Tutkielmassani tutkin miten suuren suomalaisen tukku- ja vähittäiskaupan ostamista harjoittavat toimijat siirtävät vastuullisuuden vaatimukset tavarantoimittajille käyttäen Business Social Compliance Initiative (BSCI) monitorointijärjestelmää. BSCI on eurooppalaisten kauppaketjujen muodostama liittymä, jonka tavoitteena on edistää kehittyvien maiden tavarantoimittajien sosiaalisia auditointeja. BSCI-yhteisön jäsen sitoutuu auditoimaan 2/3 kehittyvien riskimaiden tavarantoimittajistaan 3 ½ vuoden sisällä yhteisöön liittymisestä. Riskimaissa tapahtuu ihmis- ja työelämän oikeuksien loukkaamista, pääasiassa kansallisen työlainsäädännön vähäisen valvonnan vuoksi. Tutkielmassani kuvailen mitä keinoja ostajat voivat käyttää, jotta kehittyvien maiden tavarantoimittajat omaksuisivat BSCI-prosessin. Tavoitteena on myös kartoittaa kuinka sosiaalisesti vastuulliset hankinnat ovat edenneet kohdeorganisaatiossa ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet tavarantoimittajien vastuullisuuden kehitykseen.

Teoreettinen viitekehys on muodostettu aikaisemman kirjallisuuden ympärille. Olen käyttänyt tieteellisiä artikkeleita osoittamaan millaista keskustelua yritysten yhteiskuntavastuusta, sosiaalisesta vastuusta sekä vastuullisista hankinnoista käydään. Teoriakatsauksessa korostuvat tutkijoiden erimielisyydet käsitteiden sisällöstä sekä niiden toimivuudesta käytännön tasolla. Aiemmassa tutkimuksessa on tehty mielenkiintoinen havainto ostavien yritysten tavasta yrittää siirtää vastuullinen ajattelu suoraan kehittyvien maiden tavarantoimittajille erilaisten toimintaperiaatteiden kautta. Nyt on havahduttu siihen, että toimintaperiaatteiden siirtämiseen liittyy ongelmia kehittyvien maiden lain, osaamisen ja vallitsevien toimintatapojen johdosta.

Tutkielmani aineisto koostuu haastatteluista, Keskon, S-ryhmän ja Stockmannin julkaisemista yhteiskuntavastuun raporteista ja Keskon tilipäätöstiedotteesta. Esitän ja analysoin haastatteluiden kommentteja. Olen myös hyödyntänyt Keskon, S-ryhmän, Stockmannin ja BSCI-yhteistyöliittymän internetsivuja. Tutkimusprosessini on kestänyt lokakuusta 2008 toukokuuhun 2009.

Oleellisin johtopäätös on, että yksittäisen yrityksen ostaja ei omaa pakottavia keinoja, joilla saada tavarantoimittajat mukaan sosiaalisen vastuun todentamiseen. Tutkielmani johtopäätökset tukevat kirjallisuudessa esiintyneitä havaintoja, joissa kehittyvien maiden erilainen kulttuuri ja maissa vallitseva toimintatapa estävät vastuullisuuden suoran siirtämisen länsimaista. Merkittävimmiksi BSCI-prosessin etenemistä hidastaviksi tekijöiksi nousevat konkreettisten sanktioiden puute, tavarantoimittajien alhainen osaamisen taso sekä yrityksen hankintojen pieni volyymi.