eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

» hse_ethesis_12193.pdf   koko: 4 MB (4108539)

Muutokset maaseudun väestö- ja elinkeinorakenteessa ovat johtaneet kierteeseen, jossa kylien palvelutarjonta on kuihtunut, paikallisten yrittäjien toimintaedellytykset heikentyneet ja työpaikat vähentyneet. Väestön muuton seurauksena uhkana on kylien autioituminen ja sinne jäävien elinolojen heikkeneminen entisestään. Lisäksi kuntasektorin palvelukyky laskee ikääntyvän väestön palvelutarpeiden jatkuvasti kasvaessa, jättäen palveluaukkoja etenkin maaseudulle. Nämä haasteet ovat synnyttäneet tarpeen kehittää niitä toimintamalleja, joilla maaseudun palveluja organisoidaan ja joilla näihin kasvaviin haasteisiin voidaan hakea helpotusta.

Tutkimuksessa etsitään vastausta kysymykseen ”Minkälaisella mallilla maaseudun palvelut voidaan organisoida uudella tavalla siten, että kehitetään maaseutuyrittäjyyttä sekä –palveluja?”. Tutkielman pääasiallisena tavoitteena on kehittää kirjallisuustutkimuksessa havaittujen maaseudun palvelujen organisoinnin parhaiden käytäntöjen pohjalta uusi maaseutualueiden monistettavissa oleva toimintamalli, jolla kehitetään kohdealueen yrittäjyyttä sekä palveluja.

Työssä tarkasteltiin kirjallisuustutkimuksen avulla vaihtoehtoisia palvelujen organisointitapoja harvaan asutuilla alueilla ja luotiin palvelujen organisoinnin viitekehys. Erilaisista palvelujen organisointivaihtoehdoista keskityttiin sitten tarkemmin ns. monipalvelupistemalliin, sillä sen arveltiin olevan hyvä lähtökohta uuden toimintamallin kehittämiselle. Aiemmasta kirjallisuudesta etsittiin monipalvelupistemallin käytännön kokemuksia, niissä havaittuja hyötyjä, rajoitteita sekä parhaita käytäntöjä. Näiden pohjalta luotiin uusi, pidemmälle viety toimintamalli, joka pyrkii vastaamaan monipalvelupisteiden havaittuihin heikkouksiin.

Empiirisessä tutkimuksessa pyrittiin arvioimaan uuden toimintamallin mahdollisuuksia ja edellytyksiä tapaustutkimuksen kohteena olevassa Vuolenkosken kylässä ryhmähaastattelun ja kylän asukkaille tehdyn postikyselyn avulla sekä pohtimalla konseptin kehittämisen suuntaviivoja kylässä.

Tutkimuksen perusteella vahvistui käsitys siitä, että Suomessa tarvitaan uusia ratkaisu- ja toimintamalleja, joilla voidaan vastata väestön kasvaviin palvelutarpeisiin myös maaseudulla sekä parantaa paikallisten yrittäjien toimintamahdollisuuksia. Malli toisi toteutuessaan helpotuksia maaseutualueiden asukkaille, yrittäjille ja kunnalle, ja siksi sen toteuttamista tulisi kuntasektorilla harkita ja edellytyksiä tutkia. Malli sisältää kuitenkin epävarmoja elementtejä, joiden varaan sen toteuttamisessa on laskettu, ja vaatii siten vielä jatkojalostamista ja konkretisoimista. Tutkimuksen tuloksia ja siinä kehitettyä mallia voidaan käyttää hyväksi yhdyskuntasuunnittelussa, aluekehityksessä sekä ns. public-private –yhteistyön kehittämisessä pohdittaessa uusia ratkaisumalleja palvelutuotannon haasteisiin maaseudulla.