eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

» hse_ethesis_12229.pdf   koko: 560 KB (572950)

TUTKIMUKSEN TAVOITTEET Tutkielman tarkoituksena on lähestyä ulkomaankomennukselta palaajien paluuprosesseja eri tavoin kuin aikaisempi tutkimus. Tarkoituksena ei ole tutkia niinkään siitä, mitä vaiheita tai mahdollisia koulutuksia paluuseen liittyi, vaan selvittää millaiseen paikkaan palaaja on palannut. Tutkimusongelmana on täten selvittää, miten erilaisia paluupaikkoja voidaan käsitteellistä ja kuvailla. Tulkintakehyksenä tutkimuksessa on hyödynnetty käytäntöyhteisöjen teorioita. Tällöin paluupaikalla ei tässä tutkimuksessa tarkoiteta kotimaata tai kotiyritystä, vaan sosiaalista, lähimmästä työyhteisöstä ja lähimmistä työtovereista muodostuvaa paikkaa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vastaukset seuraaviin empiirisiin kysymyksiin: onko paluupaikka eronnut huomattavasti siitä paikasta, josta työntekijä on komennukselle lähtenyt, sekä miltä paluu tuohon kyseiseen paikkaan tuntui. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on lähestyä paluuta käytänteiden avulla ja ennen kaikkea arvioida, onko repatriaatio-ilmiötä relevanttia tutkia uudesta, käytäntöyhteisöjen teorioiden näkökulmasta.

TUTKIMUSAINEISTO JA –MENETELMÄT Tutkielmassa on toteutettu laadullinen tutkimus, jossa aineisto tuotettiin henkilökohtaisilla teemahaastatteluilla. Kohdeyrityksenä tutkimuksessa oli Oy Metsä-Botnia Ab, sekä yrityksen Uruguayhin sijoittuneessa tehdasprojektissa ulkomaankomennuksella olleet seitsemän kotiin palannutta työntekijää. Haastatteluaineston avulla on rakennettu kunkin haastatellun paluutarina, ja nämä on luokiteltu kolmeen päätyyppiin, joiden tarkoituksena on osoittaa, miten haastateltavani itse ovat oman paluupaikkansa ja paluunsa tulkinneet. Tarinoiden pohjalta on lopulta tyypitelty erilaisia paluupaikkojen ominaisuuksia, sekä kuvattu niiden synnyttämiä erilaisia paluukokemuksia.

TUTKIMUSTULOKSET Suurimmat erot tarinoiden paluupaikkojen välillä muodostuivat paluupaikan muodostumisen prosessista, sen hajaantuneisuudesta sekä paluupaikan yhteisöllisyydestä ja sen mahdollisuudesta. Muodostumisen prosessilla tarkoitetaan sitä, oliko paluupaikka olemassa jo paluun hetkellä, vai vasta myöhemmin. Hajaantuneisuus ja yhteisöllisyys taas kuvaavat sitä, toimiiko paluupaikan yhteisö fyysisesti yhdessä, ja onko heidän toiminnassa tunnistettavissa yhteisöllisyyden piirteitä. Nämä ominaisuudet jakoivat paljon myös paluukokemuksia, jolloin niihin paluupaikkoihin, joissa toteutuivat kaikki ominaisuudet, raportoitiin myös positiivisempia kokemuksia. Käytäntöyhteisöjen teoriat tulkintakehyksenä tässä tutkimusongelmassa ovat toimineet hyvin, ja tutkimus tarjoaa repatriaatiotutkimukseen uuden kysymyksenasettelun ja uuden näkökulman.