eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

Yliopistoja kannustetaan yhteistyöhön kansainvälisesti, valtionhallinnossa, teollisuuden toiveissa ja strategioissa. Henkilöstön ja rahoituksen kokoamiseksi yhteen on tehtävä yhteistyötä. Yhteistyön tarpeen lisääntyminen heijastaa parin vuosikymmenen kehitystä yliopistojärjestelmässämme, josta on seurannut viime vuosina perusteellisempia uudistuksia yliopistojen hallinnolliselle asemalle. Uudistukset mahdollistavat yliopistoille itsenäisemmän johtamisen ja strategisen otteen lisääntymisen.

Tutkimukseni tavoite on ymmärtää, mitä yliopistoyhteistyöltä edellytetään. Hahmottelen edellytyksiä yhteistyön vakiintumisen, haasteiden, johtamisen sekä viimeaikaisten muutosten tunnistamisen kautta. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat yliopisto-organisaation markkina-, valtion ja akateemisen profession ohjauksen tutkimus Clarkin (1983) mukaan. Akateemisen työn ja johtamisen erityispiirteet (mm. Kekäle 1997; Malkki 1999; Välimaa 2005; Räsänen 2005) sekä tieteenalakulttuurien erot (Becher 1989; Kekäle 1997) täydentävät tätä. Yliopistojen muutoksen tutkimus (mm. Clark 1998; Gibbons ym. 1994; Hakala ym. 2003; Kankaala ym. 2004) antavat resursseja tutkia yhteistyön edellytysten muutosta.

Ilmiön lähestyminen tapaustutkimuksen kautta antaa välineet hahmottaa monipuolisesti yhteistyön edellytyksiä tutkimuskohteessa. Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun yhteinen tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT (Helsinki Institute for Information Technology) on yhteistyön tutkimuskohteena antoisa, sillä tietotekniikka asemoituu mielenkiintoisella tavalla kansallisessa tiedepolitiikassa, yhteistyö on ollut pitkäkestoista ja monivaiheista, teollisuuden rooli on suuri ja TKK:n yhdistyminen osaksi Aalto-yliopistoa tuo viimeaikaiset uudistukset lähelle HIIT:iä.

Tutkimusmenetelmänä käytän teemahaastatteluja HIIT:n avainhenkilöiden sekä yliopistojen edustajien kanssa. Lisäksi tutustun kirjalliseen taustamateriaaliin. Haastatteluaineiston analyysin tuloksena esittelen HIIT:n kehittymistä yhteislaitoksena viiden teeman kautta: tieteenalakulttuuri, teollisuuden ohjaus ja ulkopuolinen rahoitus, yliopistojen ohjaus ja hallinto, yhteistyön johtaminen ja organisointi sekä Aalto-yliopisto ja uusi yliopistojärjestelmä.

Tutkimukseni johtopäätöksenä on, että yhteistyölle on löydyttävä edellytykset katsottuna kaikkien yliopistojen kolmen ohjausvoiman kannalta. Valtionohjaus rinnastuu yliopistojen ohjaukseen, joka perustuu tulostavoitteiden saavuttamiselle ja lisäarvon tuottamiselle. Teollisuuden mukanaolo on edellytys yhteistyön mielekkyydelle. Markkina- ja valtionohjauksen tavoitteet ovat myös samankaltaistuneet viime aikoina. Tieteenalan näkökulmasta tutkimusprofiilien tulee olla yhteen sovitettavissa, ja yhteistyön tieteelle tuoman hyödyn saatava tunnustusta tieteellisissä vertaisarvioissa. Haasteita aiheuttavat vahvat intressit ja luottamus monen vahvan intressitason kesken. Tulevaisuudessa yhteensopivuus yliopistojen strategioiden kanssa, avautuminen yhteiskunnalle ja tieteellisen perustutkimuksen yhdistäminen yhteiskunnallisesti vaikuttavaan tutkimukseen korostuvat yhteistyön edellytyksinä.