eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

» hse_ethesis_12450.pdf   koko: 455 KB (465550)

TUTKIELMAN TAVOITTEET Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten rahoitusvarojen luokittelu ja arvostaminen muuttuu IFRS 9:n myötä. Tähän liittyen keskeisenä tavoitteena on myös analysoida, kuinka onnistuneita muutokset ovat, mitä ongelmia niihin liittyy ja miten uusi sääntely vaikuttaa tilinpäätöksiin. Lisäksi tutkielman tavoitteena on tutkia rahoitusinstrumenttien käypään arvoon arvostamista ja siihen liittyvää epävarmuutta.

LÄHDEAINEISTO Päätutkimusmenetelmä on haastattelututkimus, ja lähdeaineisto koostuu näin ollen haastateltujen asiantuntijoiden näkemyksistä. Tutkimuksessa haastatellaan viittä asiantuntijaa, jotka työskentelevät pankeissa, tilintarkastusyhtiöissä tai Finanssivalvonnassa.

TULOKSET IFRS 9 sisältää merkittäviä muutoksia rahoitusinstrumenttien luokitteluun ja arvostamiseen. Olennaisin muutos on se, että rahoitusvaroja ei alkuperäisen arvostamisen jälkeen luokitella enää neljään eri kategoriaan, vaan kaikki rahoitusvarat tullaan luokittelemaan ja arvostamaan joko jaksotettuun hankintamenoon tai käypään arvoon. IFRS 9 ja sen tuoma liiketoimintamalli-ajattelu tukevat ainakin periaatteessa IASB:n tavoitetta yksinkertaistaa ja selkeyttää rahoitusvarojen luokittelua ja arvostamista. Standardi jättää kuitenkin yrityksille tulkinnanvaraa, ja pitää sisällään ratkaisuja, jotka eivät ole täysin johdonmukaisia.

IFRS 9 pitää sisällään elementtejä, jotka tukevat ajatusta käyvän arvon käytön lisääntymisestä ainakin rahoitusvarojen kohdalla. Käypiin arvoihin sisältyy kuitenkin usein epävarmuutta. Suurin osa Suomen ja Euroopan suurimpien pankkien käypään arvoon arvostettavista rahoitusinstrumenteista arvostetaan käyvän arvon hierarkian toisella ja kolmannella tasolla arvonmääritysmalleja käyttäen. On todennäköistä, että eri yritykset päätyisivät eri arvoihin arvostaessaan instrumentteja arvonmääritysmalleilla. Käypien arvojen muutokset aiheuttavat etenkin rahoituslaitoksille merkittävää tulosvolatiliteettia.