eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

TUTKIELMAN TAVOITTEET

Tutkielman tavoitteena on laskea Maailmanpankin kestävän kehityksen indikaattorin, Genuine Savingsin (GS tai Adjusted Net Savings, ANS, suom. Aidot säästöt), aikasarja Suomelle vuosina 1960–2009 ja pohtia mittarin sopivuutta Suomen kansantalouden kestävyyden arviointiin. Tutkielmassa sivutaan lisäksi ympäristötilinpitoa, hyvinvoinnin mittaamista ja kestävän kehityksen mittaamisen ongelmallisuutta erityisesti ekologisesta näkökulmasta.

LÄHDEAINEISTO

Tutkielmani empiirisessä osassa käytän Maailmanpankin mallia Aidon säästön tai säästöasteen laskemiseen (Hamilton & Clemens 1998; Bolt et al. 2002). Laskennassa käytettävä tilastotieto on peräisin pääosin Tilastokeskukselta, Metsäntutkimuslaitokselta ja US Geological Surveylta. GS-indeksi perustuu Weitzmanin vuonna 1976 esittämään teoreettiseen tulokseen, jonka mukaan heikko kestävä kehitys on määritettävissä kansantalouden käytettävissä olevien resurssien kautta. Aiheesta ovat sittemmin kirjoittaneet Maailmanpankin lisäksi mm. Asheim & Weitzman (esim. 2001), Heal & Kriström (2003), Dasgupta (esim. 2009) ja Pezzey (esim. 2004).

TULOKSET

Weitzman (1976) osoitti, että jos yhteiskunnan hyvinvointi riippuu lineaarisesti kulutuksesta ja kulutukseen ja pääomiin sisältyvät kaikki pääomien muodot (myös luonnon resurssit ja inhimillinen pääoma), on kansantalouden nettokansantulo (NKTL) diskontatun tulevan hyvinvoinnin nykyarvo. Nykyhetken mitattavissa olevan nettokansantulon muutokset, Aidot säästöt, kertovat siten tulevaisuuden hyvinvointimahdollisuuksista. GS-säästöasteen positiivisuus on niin sanottu yksipuolinen kestävyystesti, eli vain negatiivinen GS kertoo epäkestävästä tilanteesta. Malli pätee yhteiskunnassa, jossa tuotantomahdollisuudet eivät muutu eksogeenisesti. Suomen GS-säästöaste on koko tarkasteluajanjakson ajan noin +16 % bruttokansantulosta, mikä teorian mukaan merkitsee kestävästi toimivaa yhteiskuntaa. Tutkielmani empiiriset tulokset saavat tukea kansainvälisestä tutkimuksesta (mm. Stiglitzin komitean työ vuonna 2009): kehittyneiden länsimaiden tapauksessa GS-indikaattori ei juuri tuo lisäarvoa kestävän kehityksen mittaamiseen, vaan perinteinen säästöaste kertoo lähes saman viestin. Suomen kaltaisten luonnonresursseiltaan (esim. fossiiliset polttoaineet) köyhien, mutta niitä runsaasti kuluttavien maiden GS-säästöaste on jatkuvasti reilusti plussan puolella. Suomen heikkouksia ekologisesti kestävän kehityksen puitteissa toimivana yhteiskuntana ovat mm. runsas energian ja materiaalien käyttö asukasta kohden, jotka jäävät havaitsematta GS-mittarilla. Indikaattorin vahvasta teoreettisesta pohjasta huolimatta empiiriset kokemukset sen käytöstä ovat heikohkoja. Mittari on kuitenkin hyödyllinen kuvattaessa luonnonresursseiltaan rikkaiden, vielä kehittyvien maiden tilannetta, sillä niiden jatkuvasti negatiivisen GS-säästöasteen on havaittu kertovan tulevaisuuden matalammasta hyvinvointasosta. Länsimaissa kokonaistuottavuuden kasvu ja aineeton pääoma vaikuttavat luonnonvaroja ja kiinteän pääoman kertymistä enemmän tulevaisuuden hyvinvointiin. Koska kokonaistuottavuuden kasvu on Suomessa ollut talouskasvun tärkein lähde tarkasteluajanjakson aikana, ei GS-indeksin voida olettaa kuvaavan Suomen tilannetta kovin hyvin.

AVAINSANAT

Kansantaloustiede, kestävä kehitys, hyvinvoinnin mittaaminen, ympäristötilinpito, luonnonvarat, resurssit, kansantuote, säästöaste, genuine savings