eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

Mediassa on viime vuosina kirjoitettu useasti työnantajan ja työntekijän välisistä erimielisyyksistä, jotka juontavat juurensa työntekijän työnantajaansa kritisoivaan kirjoitteluun sosiaalisessa mediassa. Työnantajat vetoavat näissä tapauksissa työntekijän yleiseen lojaliteetti- eli uskollisuusvelvollisuuteen väittäen sitä jopa työsuhteen päättämisperusteen muodostavasti rikotun. Sopimusoikeudellisena periaatteena lojaliteettivelvollisuus edellyttää sopimuskumppanin ottavan myös vastapuolensa edut huomioon silloinkin, kun sopimus ja/tai laki ei sitä yksiselitteisesti edellyttäisi. Lojaliteetin ja luottamuksen merkitys korostuu etenkin pitkissä ja intensiivisissä sopimussuhteissa, jollaisia valtaosa työsuhteista on. Ko. velvollisuuden erityistä merkitystä työsuhteessa kuvastaa se, että se on kirjattu suoraan työsopimuslakiin: työntekijän osalta sen 3 luvun 1 §:ään. Työntekijät puolustautuvat työnantajan syytöksiltä vetoamalla hierarkkisesti tavallista lakia ylempänä oleviin perus- ja ihmisoikeuksiinsa - sosiaalisen median tapauksissa ensisijaisesti sananvapauteen.

Tutkielman tavoitteena on hahmotella rajanvetoa sen suhteen, mihin asti työntekijän yleinen lojaliteettivelvollisuus työnantajaansa kohtaan oikeudellisesti maassamme ulottuu, kun Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa kuitenkin samaan aikaan tunnustetaan vahvasti jokaiselle yksilölle - luonnollisesti myös työoikeudellisessa työntekijäasemassa olevalle - laajoja perustavanlaatuisia yksilönvapauteen liittyviä oikeuksia. Sanotut oikeudet turvaavat voimakkaasti sen, että etenkin vapaa-ajallaan jokainen yksilö saa tietyin hyvän tavan mukaisin edellytyksin periaatteessa toimia, vaikuttaa ja viestiä yhteiskunnassa haluamallaan tavalla. Koska perus- ja ihmisoikeudet nojaavat tavallisen lain tasoista lojaliteettivelvollisuutta ylemmänasteiseen normistoon, työntekijän lojaliteettivelvollisuuden ulottuvuuksia tulee arvioida nimenomaan perus- ja ihmisoikeuksien (sallitun) rajoittamisen näkökulmasta. Tutkielmassa on pyritty käytännönläheisyyteen ja lojaalisuusarviointia pohditaan erityisesti siitä tulokulmasta, ovatko ja milloin työntekijän työnantajaansa nähden kyseenalaiset toimet synnyttäneet työnantajalle vähintään asiallisen ja painavan perusteen päättää ko. työntekijän työsuhde.

Tutkielmassa on kaikkiaan 6 lukua. Ensimmäisen johdattelevan luvun 1 jälkeen luvussa 2 on eritelty työn metodillista puolta. Luvusta 3 alkaen päästään syvällisemmin varsinaiseen tematiikkaan työoikeudellista sekä perus- ja ihmisoikeudellista viitekehystä vielä tarpeellisessa määrin taustoittaen. Luvussa 4 tarkastellaan työntekijän lojaliteettivelvollisuuden yleisiä geneerisiä ulottuvuuksia, jotka heijastuvat pääsääntöisesti kaikkiin käytännön tilanteisiin. Luvussa 5 hahmotellaan aihetta tarkemmin neljän yksittäisen perus- ja ihmisoikeuden näkökulmasta eli henkilökohtaisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden, sananvapauden, yhdenvertaisuuden sekä oikeusturvan kannalta. Luvussa 6 seuraavat työn keskeiset päätelmät. Tutkielman juridiikka keskittyy erityisesti työ-, valtiosääntö- ja yleisen sopimusoikeuden alueelle.