eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

Viime vuosikymmenen aikana mikrorahoitus on ollut paljon esillä. Vuosi 2005 nimettiin kansainväliseksi mikrorahoitusvuodeksi ja vuonna 2006 Muhammad Yunus sai Nobelin rauhanpalkinnon kehittämästään ryhmälainaamismenetelmästä. Mikrolainaamista pidettiin oivana keinona köyhyyden vähentämiseen. Menestyksen innoittamana mikrorahoitusinstituutioilta alettiin vaatia myös kaupallista kannattavuutta. Kansainväliset sijoittajat kiinnostuivat mikrorahoituksesta ja alalle alkoi virrata rahoitusta, mutta kaupallistuminen ei sujunut ongelmitta. Vuosikymmenen lopulla Intian Andhra Pradeshista raportoitiin mikrolainanottajien itsemurhista ja vuonna 2010 osavaltion mikrorahoitus ajautui syvään kriisiin, mikä heikensi koko alan näkymiä.

Tässä tutkielmassa arvioidaan mikrorahoituksen kaupallistumista kysynnän ja tarjonnan näkökulmasta ja tarkastellaan Andhra Pradeshin mikrorahoituskriisiä tältä pohjalta. Käytännössä organisaation kaupallistuminen tarkoittaa rahoituksen hankkimista kaupallisilta markkinoilta ja toiminnan muuttumista voittoa tavoittelevaksi. Mikrorahoituksen perusta on kansalaisjärjestöissä kehitetyissä mikrolainaamisen innovaatioissa, jotka mahdollistivat lainaamisen köyhille ilman vakuuksia. Kaupalliset päämäärät muuttavat mikrorahoitusinstituutioiden suhdetta rahoitukseen, muokkaavat organisaatioiden sisäisiä toimintaperiaatteita ja lisäävät kilpailua instituutioiden kesken. Kaupallistumisen vaikutukset köyhiin asiakkaisiin ovat myönteiset, mikäli siten pystytään paremmin vastaamaan tulojen ja menojen määrittämiin rahoitustarpeisiin. Kysynnän näkökulmasta kaupallistumisen yksi ongelma kuitenkin on kaikista köyhimpien asiakkaiden syrjäytyminen markkinoilta. Toimialan terve kehittyminen vaatii siis sääntelyn lisäämistä.

Mikrorahoituksen alkuperäinen tarkoitus on vähentää köyhyyttä. Kaupallinen toiminta ei yksinään pysty tähän. Kustannussyistä kaupalliset mikrorahoitusinstituutiot eivät pysty palvelemaan kaikista heikoimmassa tilanteessa olevia asiakkaita. Tuettua toimintaa tarvitaan siis myös jatkossa. Sosiaaliset ongelmat eivät ratkea rahoitusta lisäämällä, mutta rahoituspalvelut helpottavat köyhien asiakkaiden elämää. Kaupallinen ja tuettu mikrorahoitus tukevat toisiaan.