eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää mitkä asiat vaikuttivat vuonna 2011 hallituksen antamaan esitykseen (HE 148/2011) elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n muuttamiseksi ja kuinka muutokset tuotiin lakitekstiin. Lisäksi tarkoituksena on ollut selvittää millaisia EU-oikeudellisia ongelmia osakevaihdon maastapoistumisveroon liittyi ja poistivatko vuonna 2012 voimaan tulleet muutokset osakevaihtoon liittyneet EU-oikeudelliset ongelmat. Toisena tavoitteena on ollut selvittää nykyisen osakevaihtosäännöksen kehityskohtia.

Tutkimuksen keskeisimmän aineiston muodostavat aiheeseen liittyvä oikeuskäytäntö ja erityisesti EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisut. Toinen tutkimuksessa käytetty tärkeä aineisto pohjautuu pääasiassa suomalaisen lainsäädännön esitöihin. Lisäksi aihetta koskeva oikeuskirjallisuus on ollut keskeisenä materiaalina tässä tutkimuksessa.

Oikeustapauksista voidaan nostaa johtopäätöksenä sen, että maastapoistumisvero verovelvollisen muuttaessa jäsenvaltiosta toiseen voi olla omiaan rajoittamaan sijoittautumisvapautta. Toisaalta maastapoistumisvero voi olla perusteltavissa tasapuolisen verotusvallan varmistamiseksi. Jäsenvaltiolla olisi siten oikeus verottaa sen alueella tapahtunutta varojen kasvua silloin, kun yhtiön verotuksellinen asuinpaikka on sijainnut tässä jäsenvaltiossa ja kyseinen verotusoikeus koskisi myös realisoitumattomia tuottoja. Kansallisen maastapoistumisveron toteutus ei saa olla kohtuuton suhteessa sen tarkoituksiin ja perusteisiin.

Suomessa aiemmin EVL 52 f §:n 3 momentissa säädetty maastamuuttovero, joka koski kaikkia Suomesta muuttaneita on ollut omiaan rajoittamaan sijoittautumisvapautta. Veron välitön periminen on ollut sellainen toimi, jota EU-tuomioistuin on ratkaisuissaan pitänyt kohtuuttomana ja lainsäädäntö maastapoistumisverosta meni pidemmälle kuin olisi ollut tarpeen verojärjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi. Nykyisen 3 momentin sanamuodon mukaan maastamuuttovero toteutuu, kun verovelvollinen muuttaa ETA-alueen ulkopuolelle, jolloin säännöksen ei voida katsoa rikkovan sijoittautumisvapautta. Suomi käyttää verotusvaltaansa vahvistamalla veron määrän maastamuuton hetkellä ja lykkääntynyt vero peritään, jos osakevaihdossa saadut osakkeet luovutetaan viiden vuoden kuluessa muuttovuoden päättymisestä ja verovelvollinen asuu EU:n jäsenmaiden alueella.

Osakevaihdon säännöksiä kehitettäessä lainsäätäjien tulisi ottaa kantaa siihen, voisiko verovelvollisella olla mahdollisuus valita veron välittömän suorittamisen ja lykkäämisen väliltä. Lisäksi tulisi huomioida voisiko osakevaihdosta syntyneen veron lykkäämiselle asettaa takaraja esimerkiksi silloin kuin omaisuuserä ei ole tarkoitettu myytäväksi, voisiko lykkäämisen toteuttaa osamaksuin ja onko lykkäämiselle mahdollisista vaatia vakuutta tai korkoa lykkäämisestä. EVL 52 f §:n 3 ja 4 momentti koskevat luonnollisia henkilöitä, jolloin muiden kuin luonnollisten henkilöiden verokohtelua tulisia täsmentää. Lisäksi tulisi harkita, voisiko verotuksen lykkäävä osakevaihto olla mahdollinen myös sellaisissa tilanteissa, joissa hankkiva yhtiö on verovelvollinen ETA-alueen ulkopuolella.