eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää omistajaohjauksen käytäntöjä listatuissa valtio-omisteisissa yhtiöissä - miten omistajaohjaus koetaan yhtiöiden ja omistajan taholta sekä millaisia muutoksia ja mahdollisia kehitystrendejä siinä nähdään. Edelleen pyrittiin hahmottamaan omistajaohjauksen erityistilanteita ja mahdollisia ristipaineita. Omistajaohjausta tarkasteltiin päämies-agenttiteorian ja sidosryhmäteorian luomassa teoreettisessa viitekehyksessä sekä hyvän hallintotavan ja lainsäädännön asettamissa rajoissa.

Tutkielma rajattiin koskemaan ainoastaan listattuja valtio-omisteisia yhtiöitä kattaen sekä valtioenemmistöiset yhtiöt että Solidiumin salkkuyhtiöt. Empiriaosuus koostui valtio-omistajan edustajien haastatteluista sekä valtio-omisteisten yhtiöiden edustajien haastatteluista, joiden avulla pyrittiin selvittämään mahdollisimman luotettavasti omistajaohjauksen käytäntöjä sekä kummankin osapuolen kokemuksia omistajaohjauksesta.

Omistajaohjauksen tärkeimpiä keinoja ovat itsenäisen omistajastrategian valmistelu sekä hyvän hallintotavan ylläpitäminen ja kehittäminen. Tutkimuksessa selvisi, että omistajan edustajat pitivät tärkeänä yhtiöiden johdon asianmukaisia kannustimia, jotta johto riskinkarttajana toimisi yhtiön parhaan taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi. Sidosryhmäteorian mukaisesti erityisesti omistajan puolella nähtiin, että yritysvastuu sekä omistaja-arvon luominen ovat kytköksissä toisiinsa. Tutkimuksen perusteella merkittävimmät ristipaineet omistajaohjauksessa liittyvät omistajan informointiin, sillä osakeyhtiölaki, arvopaperimarkkinalaki ja pörssin säännöt asettavat rajat yhtiöiden ja omistajan toiminnalle, eikä yhdellekään omistajalle voida antaa etukäteen osakkeen arvon kannalta sensitiivistä informaatiota. Tämä ristipaine on pitkälti sidoksissa eroon poliittinen maailman ja liiketoiminnan toimintatavoissa. Vastuullisuuskysymysten korostuminen nousi esiin teemana, jonka suhteen omistajaohjauksessa koettiin tapahtuneen muutoksia. Yhtenä muutostarpeena puolestaan esitettiin tarve pitää vielä selkeämmin erillään poliittinen ohjaus ja liiketoiminta sekä parantaa omistajaohjauksen pitkäjänteisyyttä. Näihin liittyen esitettiin myös toive laajemman kansalaiskeskustelun avaamisesta koskien sitä, mitä valtio voi omistajana edellyttää omistamiltaan yhtiöiltä. Tulevaisuuden kehitysnäkyminä arvioitiin, että mikäli valtion omistusosuus yhtiöissä säilyy nykyisen suuruisena, myöskään ohjauksessa ei ole odotettavissa radikaaleja muutoksia. Vastuullisuuden ja hyvän hallintotavan osalta vaatimustason nähtiin kuitenkin ennemmin tiukentuvan.