eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

Julkisuudessa on ollut viime vuosina keskustelua lainsäädännöllisten tiedonantovelvoitteiden hallinnollisesta taakasta. Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kohdalla hallinnollista taakkaa pidetään yleisen mielipiteen mukaan kohtuuttomana. Konsernitilinpäätös on yksi raportointivelvoite, jota pidetään etenkin pienten ja keskisuurten yritysten kohdalla tarpeettomana tuplatyönä. Euroopan unioni on luonut uuden tilinpäätösdirektiivin uusine yritysten kokoluokkien raja-arvoineen. Uuden direktiivin myötä näyttää siltä, että pienimmät konsernit vapautetaan konsernitilinpäätösvelvoitteesta. Elinkeinoelämän näkemysten mukaan konsernitilinpäätös ei tuo lisäarvoa emoyhtiön erillistilinpäätöksen rinnalla pienten ja keskisuurten yritysten tapauksessa. Toisaalta akateemisessa keskustelussa vallitseva näkemys on konsernitilinpäätös-velvoitteen kannalla, ainakin suurimpien yritysten tapauksessa. Tutkimuskirjallisuutta pienistä ja keskisuurista yrityksistä on vähän tarjolla, mikä vaikeuttaa vertailua.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia suomalaisella yritysaineistolla emoyhtiön suhteellisen osuuden merkittävyyttä konsernissa. Tutkimus tehdään kolmea eri muuttujaa käyttäen (liikevaihto, taseen vastaavi-en loppusumma sekä henkilöstön lukumäärä). Tutkimuksen apuna käytetään yhden otoksen t-testiä, jossa testiarvona käytetään lukua yksi. Mikäli testin mukaan esimerkiksi emoyhtiön liikevaihdon suhteellinen osuus konsernin liikevaihdosta vastaa lukua yksi, niin voidaan katsoa, että emoyhtiö on yhtä kuin koko konserni, eikä konsernitilinpäätös tuo lisäarvoa emoyhtiön erillistilinpäätöksen rinnalla. Suomessa on paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja voidaan odottaa, että kyseisen kokoluokan yritysten tapauksessa emoyhtiön suhteellinen osuus konsernista on suuri. Testit tehtiin käyttäen suurten yritysten dataa, joten täysi verrannollisuus pieniin ja keskisuoriin yrityksiin ei ole mahdollinen. Datan löytäminen jopa suurimpien yritysten kohdalla kaikkien vaadittujen muuttujien tapauksessa oli yllättävän työlästä, joten pienten ja keskisuurten yritysten tapauksessa datan löytäminen olisi todennäköisesti ollut mahdotonta ilman kyselytut-kimuksen teettämistä. Testitulosten mukaan liikevaihdolla ja henkilöstön lukumäärällä mitattuna emoyhtiön prosentuaalinen osuus konsernista ei ole erityisen huomattava. Suhdeluvut eroavat tilastollisesti merkittävästi luvusta yksi. Suhdeluku eroaa tilastollisesti merkittävästi luvusta yksi myös taseen vastaavien loppusumman tapauksessa, mutta prosentuaalisesti suhdeluku on korkea.

Tutkielman tulosten mukaan nollahypoteesi täytyy hylätä, sillä kaikilla muuttujilla mitattuna emoyhtiö/konserni -suhdeluku eroaa tilastollisesti merkittävästi luvusta yksi. Koska aineistona käytettiin suurimpiin suomalaisiin yrityksiin kuuluvia yhtiöitä, voidaan tulosten perusteella todeta, että ne ovat linjassa nykyisten raportointivaatimusten kanssa - ainakin suurimpien yritysluokkien kohdalla.