eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia Pohjoismaiden jalkapalloliigojen kilpailullista tasaisuutta. Tarkemmin ottaen tutkin sitä, kuinka kilpailullinen tasaisuus eroaa kyseisten liigojen välillä ja kuinka kilpailullinen tasaisuus on muuttunut kaikissa liigoissa tutkimusaikavälilläni (1980-2014). Käsittelen myös vuonna 1995 voimaan tulleen Bosman-päätöksen mahdollista vaikutusta liigojen kilpailulliseen tasaisuuteen.

Empiirisen osuuden pohjustuksena esittelen aluksi ammattilaisjoukkueurheilun taloustieteen avainkäsitteitä ja erikoispiirteitä. Tämän jälkeen esittelen kilpailullisen teoreettiset mallit, joiden mukaan liigat ajautuvat kilpailulliseen epätasaisuuteen johtuen joukkueiden markkina-alueiden kokoeroista. Kilpailullisen tasaisuuden mittareina käytän aikaisemmassa kirjallisuudessa ehdotettuja empiirisiä mittareita. Olen valinnut omalle datalleni sopivimmat mittarit ja esittelen kyseisten mittarien matemaattiset laskentatavat ja ominaisuudet.

Tutkielman ensimmäinen keskeinen tulos on, että kaikissa Pohjoismaiden jalkapalloliigoissa on havaittavissa selkeää kilpailullista epätasaisuutta. Selittävänä tekijänä vaikuttaisi olevan juurikin markkina-alueiden kokoerot. Toisena tutkielman keskeisenä tuloksena saadaan, että Allsvenskanissa, Tippeligaenissa ja Superligaenissa joukkueiden dominanssiaste on korkeampi kuin Veikkausliigassa ja Úrvalsdeildissa. Selitykseksi tarjoan eroja liigojen ammattimaisuusasteissa. Liigat, joissa on korkeampi dominanssiaste, ovat selkeästi täysin ammattimaisia liigoja palkkatilastojen perusteella. Matalamman dominanssiasteen liigoja taas voisi kuvailla puoliammattilaisliigoiksi. Tulokset koskien Bosman-päätöksen vaikutusta Pohjoismaiden jalkapalloliigojen kilpailulliseen tasaisuuteen voidaan yhtenäistää aikaisemman analyysini kanssa. Bosman-päätöksellä näyttäisi olevan negatiivista vaikutusta kilpailulliseen tasaisuuteen vain juurikin täysin ammattimaisissa liigoissa.