eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

Viimevuosina OECD ja sen jäsenvaltiot ovat yhä enenevissä määrin pyrkineet siirtämään kansainvälisen vero-oikeuden painopistettä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta veronkierron tai verojen välttelyn ehkäisyyn. Siirtohinnoittelun alueella tämä trendi on näkynyt ilmiönä, jossa OECD:n malliverosopimuksen 9.1 artiklaa jäljitteleviä kansallisia siirtohinnoitteluoikaisusäännöksiä on eri valtioiden veroviranomaisten toimesta tulkittu siten, että ne kattaisivat perinteisten siirtohintaoikaisujen lisäksi myös itse liiketoimen oikaisut eli uudelleenluonnehdinnan. Suomessa nykyinen oikeustila ei tällaista salli, mutta Valtiovarainministeriössä on käynnissä lainsäädäntöhanke VML 31 §:n ja nykyisen siirtohinnoittelukäytännön muuttamiseksi. Lainsäädäntöhankkeen yhteydessä on muun ohella esitetty, että tulonoikaisuartiklan soveltamisala kattaa tulon oikaisun lisäksi liiketoimen uudelleenluonnehdinnan.

Tutkielmassa selvitetään, mikä on tulonoikaisuartiklan sekä VML 31 §:n perimmäinen tarkoitus ja soveltamisala erityisesti uudelleenluonnehdinnan näkökulmasta. Tätä vasten tutkielmassa selvitetään, onko nyt käynnissä oleva lainsäädäntöhanke VML 31 §:n muuttamiseksi perusteltu. Tutkielmassa tutkitaan voimassa olevaa oikeutta ja oikeutta muuttuvana ilmiönä. Tutkimusmenetelmät ovat siten lainoppi sekä oikeushistoria. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään oikeusvertailua, sikäli kun tulonoikaisuartiklan soveltamisalaa verrataan VML 31 §:n soveltamisalaan.

Tulonoikaisuartiklan ilmaisema markkinaehtoperiaate on tarkoitettu tulon laskemista koskevaksi normiksi, jonka perimmäisenä tarkoituksena on poistaa kansallisten verolakien eroavaisuuksista johtuva kansainvälinen taloudellinen kahden- tai useammankertainen verotus. OECD:n malliverosopimuksen tulonoikaisuartiklaa koskeva kommentaari sekä tulonoikaisuartiklan ilmaiseman markkinaehtoperiaatteen tulkintasuositukset eli OECD:n siirtohinnoitteluohjeet, eivät, siltä osin kuin ne koskevat uudelleenluonnehdintaa, ole Wienin yleissopimuksen tulkintaa koskevien kriteerien puitteissa tapahtuvaa laintulkintaa vaan uusien merkityssisältöjen antamista artiklalle. Tulonoikaisuartiklaa sekä VML 31 §:ää tulisi pitää ainoastaan hinnoittelunormeina. VML 31 §:n soveltamisala vastaa nykymuodossaan OECD:n malliverosopimuksen tulonoikaisuartiklan soveltamisalaa, eikä tältä osin lainsäädäntömuutos ole perusteltu. Suomessa VML 28 §:ää voidaan rajat ylittävissä tilanteissa soveltaa liiketoimen uudelleenluonnehdintaan. Sen soveltamisedellytykset ovat sopusoinnussa Wienin yleissopimuksen sekä OECD:n malliverosopimukseen perustuvien verosopimusmääräysten kanssa ja oikeustilaa voidaan uudelleenluonnehdinnan näkökulmasta pitää hyvänä.