eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

Yritysvastuun juuret juontuvat jo 1950-luvulle, mutta vasta 2000-luvulla yritysten vastuullisuuteen on alettu kiinnittää erityistä huomiota. Globaalit markkinat, aika ajoin uutisoidut vastuullisuusrikkeet kuten lapsityövoiman käyttö ja yritysten sidosryhmien kasvaneet vaatimukset ovat pakottaneet yritykset ottamaan vastuullisuuden osaksi liiketoimintaansa. Kuitenkaan vastuulliselle liiketoiminnalle ei ole vielä olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Yleisesti voidaan todeta, että yritysvastuu alkaa siitä, mihin lain vaatimukset päättyvät.

Yritysvastuuraportointia voidaan pitää yrityksen keinona viestiä yritysvastuun tasosta laajalle yleisölle. Tällä hetkellä ei ole olemassa pakottavaa raportointiohjeistoa, joten yritykset voivat valita, millä formaatilla ja missä he raportin julkaisevat. Kaikki yleisimmät raportointiohjeistot pohjautuvat triple bottom line - ajattelutapaan, jonka mukaan yrityksen tulisi raportoida taloudelliseen, ympäristö-ja sosiaaliseen vastuuseen liittyviä tunnuslukuja. Myös yleisin käytössä oleva ohjeisto Global Reporting Initiative eli GRI pohjautuu näiden kolmen aspektin raportoimiseen.

Koska raportointi perustuu vapaaehtoisuuteen eikä yhtä hyväksyttyä standardistoa vielä ole, yritykset pyrkivät lisäämään raportin uskottavuutta ja luotettavuutta muilla keinoin, esimerkiksi varmennuttamalla raporttinsa. Kolmannen osapuolen suorittama raportin varmennus on vapaaehtoista, mutta se on yleistynyt varsinkin 2010-luvulla. Varmentajan pätevyydelle ei ole minkäänlaista regulaatiota ja varmentajana toimiikin tällä hetkellä tilintarkastusyhteisöjen lisäksi erilaiset ympäristöasioihin erikoistuneet konsulttiyritykset.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on perehtyä varmennusprosessiin ja pohtia, miksi yritykset varmennuttavat raporttinsa, vaikka se on vielä vapaaehtoista. Tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan haastatteluilla saatujen tietojen perusteella. Haastateltavina on viisi eri tilintarkastusyhtiön edustajaa, joilla on yritysvastuun varmentamisesta kokemusta.

Käytännön varmennusprosessia tai sen käyttöönoton syitä ei ole kovin paljon tutkittu aikaisemmin varsinkaan tarkastajan näkökulmasta. Vaikka tutkimus on uraauurtava, löytyy aikaisemmista tutkimuksista jonkin verran yhdenmukaisuutta saatuihin tuloksiin verrattuna. Yritykset näyttäisivät varmentavan raportin luotettavuuden lisäämisen, imagon luomisen ja toimintansa oikeutuksen lisäksi omien sisäisten prosessien kehittämisen vuoksi. Raportoiva yritys odottaa varmentajalta muutakin kuin pelkän varmennuslausunnon antamista. Varmennusprosessiin kuuluu isona osana konsultointi, jolloin varmentaja saattaa jo raportointi vaiheessa ottaa kantaa raportin sisältöön. Muun muassa varmentajan riippumattomuutta ja regulaation puutetta onkin kritisoitu. Tässä tutkimuksessa esitellään muitakin varmennukseen liittyviä ongelmia ja pohditaan haastatteluiden avulla, miten varmentajat omalla työllään vastaavat näihin ongelmakohtiin.