eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

» hse_ethesis_14436.pdf   koko: 2 MB (1360216)

Tutkimuksen tarkoituksena on jäsentää ja selvittää voimassa olevien lakien ja vallitsevan oikeuskäytännön mukainen lentoliikenteen harjoittajan vastuu lentoliikenteen epäsäännöllisyystilanteissa. Yleisiä sopimusoikeudellisia piirteitä ja vastuunrajoitusehtoja vertaillaan lentoliikenteen harjoittajan vastuunrajoituksiin, joissa otetaan huomioon ilmailualan erityispiirteet. Tutkimuksen tavoitteena on antaa jäsennelty vastaus siitä, millaisilla perusteilla lentoliikenteen harjoittaja voi välttää Euroopan Unionin asetuksen N:o 261/2004 (ns. ylivarausasetus) mukaisen korvausvastuun lentomatkustajalle. Tutkimuksen tulosten kannalta merkittäväksi nousee ylivarausasetuksen termien poikkeukselliset olosuhteet sekä kohtuudella edellytettävät toimenpiteet määrittäminen. Näiden termien tulkinnalle on haettu apua erityisesti Euroopan Unionin tuomioistuimen ratkaisuista.

Lentoliikenne kuljetusalana on ollut muutoksessa viime vuosina. Alalle tulleet halpalentoyhtiöt ovat uudella ansaintalogiikalla ja tiukaksi optimoidulla kustannusrakenteella pakottaneet perinteiset kansalliset lentoyhtiöt vastaamaan kiristyneeseen kilpailuun. Asiakkaalle tämä on näkynyt laskeneina lentolipun hintoina, mutta samalla myös lisääntyneenä riskinä lentojen epäsäännöllisyystilanteisiin.

Lentoliikenteen harjoittajan vastuita käsitellään matkustajan tekemän kuljetussopimuksen kautta. Tutkimuksessa otetaan kantaa lentolippujen vakiosopimuksellisiin piirteisiin ja vakioehtoihin. Tutkimuksen perusteella lentoliikenteen harjoittajan vastuu kiinteissä vahingonkorvauksissa saa piirteitä sekä kontrolli- että ekskulpaatiovastuusta. Sen sijaan ylivarausasetuksen huolenpitovelvollisuus voidaan nähdä jopa ankarana vastuuna, mitä ei voi välttää edes poikkeuksellisen olosuhteen perusteella. Poikkeuksellisen olosuhteen määritelmä saa aina alakohtaisia piirteitä. Tutkimuksen tuloksina poikkeuksellisia olosuhteita voivat olla mm. luonnonmullistukset, tekniset viat, ilmailun turvaamiseen liittyvät riskit, hengenvaaralliset terveysriskit, ilmatilarajoitukset, sää- olosuhteet ja työmarkkinakiistat. Olosuhteet tulevat kuitenkin arvioitavaksi tapauskohtaisesti. Yllättävästi voidaan todeta, että harva tekninen vika täyttää poikkeuksellisen olosuhteen määritelmää.

Ylivarausasetuksen pyrkimys parempaan kuluttajansuojaan ilmailualalla on perusteltu ja jalo pyrkimys. Markkinoiden muuttuessa tämän vähimmäissuojan merkitys kasvaa, mutta sen ylläpitäminen on entistä haastavampaa. Tällä hetkellä tämä vähimmäissuoja toteutuu vain osittain. Suurimpana haasteena voidaan nähdä säännösten tulkinnanvaraisuus.