eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

Suomessa julkisen sektorin sosiaali- ja terveyspalveluja on ulkoistettu 2000-luvun alusta lisääntyvässä määrin kustannussäästöjen saavuttamiseksi ja palvelurakenteen ongelmien ratkaisemiseksi. Ulkoistusten todellista vaikutusta kustannuksiin ja mahdollisten kustannussäästöjen vaikutusta palvelun laatuun ja kuntien kokonaiskustannuksiin on kaikesta huolimatta ollut hyvin haasteellista selvittää.

Tässä tutkielmassa käydään läpi kirjallisuuden ja empiirisen aineiston avulla näiden ulkoistusten vaikutusta kustannuksiin sekä kustannussäästöjen mahdollisia lähteitä. Kirjallisuuden perusteella markkinamekanismi pääsääntöisesti laskee hintoja, mutta on myös mahdollista, että kustannussäästöt voivat vähentyä, jos kilpailu ei ole riittävää tai jos osa yksityisistä tuottajista saa liian vahvan neuvotteluaseman hankintayksiköihin nähden. Toisaalta yksityisellä sektorilla on julkista sektoria vahvempi insentiivi vähentää kustannuksia. Näiden kustannussäästöjen lähde voi olla tuotannon tehostaminen, mutta myös tuotoksen vähentäminen, laadun vähentäminen tai kustannusten siirto.

Empiirisen aineiston perusteella tuotannon ulkoistaminen ei lisää kustannuksia ja kilpailun lisääntyessä kustannusten kasvu tasaantuu. Liiallisista riippuvuussuhteista (hold-up) ei aineiston perusteella ole viitteitä. Kustannussäästöjen lähteet eivät vaikuta liittyvän tuotoksen vähentämiseen, mutta kustannusten siirron osalta ja laadun vähentämisen osalta tulokset ovat ristiriitaisempia: joitain korrelaatioita aineistosta löytyy. Vertailtaessa ulkoistettua tuotantoa kunnan omaan tuotantoon voidaan havaita, että ulkoistettu tuotantoon liittyy tilastollisesti merkitsevästi alemmat kustannukset, mutta yksiköiden tehokkuus pysyy samalla tasolla.

Tulosten perusteella voidaan ajatella, että sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkoistuksissa tulisi kiinnittää huomiota riittävän kilpailun ylläpitämiseen alalle tulon esteitä vähentämällä ja kilpailutusprosessin johdonmukaisuudella. Lisäksi sopimussuunnittelu, erilaiset insentiivirakenteet, laadun tarkkailu ja julkisen sektorin riittävän tarkka kustannusten ja tuotosten mittaaminen ovat keskeisiä tehokkaan ulkoistuskäytännön toteutumisessa ja toivottujen tavoitteiden saavuttamisessa.