eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

» hse_ethesis_14559.pdf   koko: 2 MB (1467685)

Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä voimme tietää varallisuuden jakautumisesta menneisyydessä. Tähän vastaaminen edellyttää perehtymistä kysymyksiin, miten voimme rakentaa varallisuudenjakoa yhteiskunnassa kuvaavia aikasarjoja historiallisiin tilastoihin tukeutuen, sekä mitä käytettyjen menetelmien soveltamisesta, tulkitsemisesta ja vertailtavuudesta tulisi tietää, jotta voitaisiin muodostaa tasapainoinen, todellisuuteen perustuva kuva varallisuudenjaon historiasta. Lisäksi tutkielmassa pyritään tiivistämään kuvailluilla tutkimuskeinoilla tähän asti esille saatuja empiirisiä tutkimustuloksia historiallisesta varallisuudenjaosta.

Käsillä on kirjallisuuskatsaus nuoreen tutkimusalaan, minkä vuoksi tutkielmassa tukeudutaan pääasiassa muutamaan merkittävään varallisuudenjaon aikasarjojen rakentamismenetelmiä kehittäneeseen tutkimukseen. Erityisesti Kopczukin ja Saezin (2004b) perintöverotilastoja hyödyntävä menetelmä, Saezin ja Zucmanin (2014) pääomitusmenetelmä, sekä Kopczukin (2014) vertaileva analyysi antavat vahvan pohjan keskustelulle. Keskustelua täydennetään tutkimusalan erityiskysymyksiin läheisesti liittyvällä lähdekirjallisuudella. Pikettyn (2013) Pääoma 2000-luvulla on myös tärkeä yksittäinen teos, joka innoittaa pohdiskelua taloudellisen eriarvoisuuden historiasta ja tutkimusmenetelmistä.

Varallisuuden jakautumista historiassa voidaan tutkia viiden pääasiallisen lähdeaineistotyypin pohjalta, joita ovat kyselytutkimukset, varallisuusvero-, perintövero- ja pääomatuloverotilastot, sekä julkiset rikaslistaukset. Tutkielmassa selvitetään kunkin lähdetyypin hyödyntämismenetel-mät varallisuudenjaon aikasarjojen rakentamiseksi erityispiirteineen. Eri menetelmät tai jopa saman menetelmän muunnelmat voivat tuottaa samasta tarkastelukohteesta tuloksia, jotka poikkeavat joidenkin aikakausien osalta huomattavastikin. Näiden erojen syitä ja merkitystä pohditaan vertailemalla menetelmien ominaisuuksia konkreettisten maaesimerkkien valossa. Vertailun yleinen johtopäätös on, että kullakin menetelmällä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja että menetelmien yhteistarkastelulla voidaan saada kokonaisvaltaisempi ja luotettavampi kuva historiallisesta varallisuudenjaosta kuin pelkästään yhdellä menetelmällä olisi mahdollista. Tutkimusalan empiiriset tulokset osoittavat varallisuudenjaon tasoittuneen dramaattisesti tutkituissa länsimaissa 1900-luvun aikana, mitattuna ylimpien varallisuusluokkien osuudella kokonaisvarallisuudesta. Ilmiö näyttäisi liittyvän pääosin talouspoliittisiin linjauksiin sekä ajoittaisiin eksogeenisiin shokkeihin, eikä niinkään talouskehityksen sisäiseen logiikkaan, ja 1980-luvulta lähtien trendi näyttää kääntyneen uudelleen kohti varallisuuksien tiheämpää keskittymistä.