eDiss - School of Business dissertations

Poliittisen filosofian ja taloustieteen uudella yhteistyöllä lähemmäs taloudellista oikeudenmukaisuutta

KTL Jukka Mäkisen filosofinen, organisaatioiden ja johtamisen alaan kuuluva väitöskirja ”John Rawlsin oikeudenmukaisuuskäsityksen merkitys normatiiviselle taloustieteelle” tarkastetaan perjantaina 26.11.2004 klo 12 Helsingin kauppakorkeakoulussa (HKKK) Chydenia-rakennuksen STORA ENSO -salissa (os. Runeberginkatu 22-24). Vastaväittäjänä toimii professori Juha Sihvola Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila (HKKK).

Perustavat taloudellisen oikeudenmukaisuuden kysymykset koskevat yhteiskunnan taloudellisten rakenteiden tapaa jakaa taloudelliset edut ja rasitteet yhteiskunnan jäsenille. Taloudellisen oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat yhteiskunnassamme alati ajankohtaisia ja kiistanalaisia. Taloustieteessä niihin vastaaminen on kuulunut hyvinvoinnin taloustieteelle. Utilitaristisesta poliittisesta filosofiasta ammentavalle hyvinvoinnin taloustieteelle taloudellisen oikeudenmukaisuuden ongelmien selvittäminen on kuitenkin osoittautunut hankalaksi. Taloustieteessä onkin kiinnostuttu 1970-luvulla poliittisessa filosofiassa utilitarismin syrjäyttäneestä
John Rawlsin oikeudenmukaisuuskäsityksestä.

Mäkisen väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan Rawlsin oikeudenmukaisuuskäsitystä koskevaa taloustieteellistä keskustelua. Tutkimuksessa osoitetaan, että Rawls esitti utilitarismille vaihtoehtoisen lähestymistavan taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen. Työn päätulos on, että Rawlsin lähestymistapaa ei ole kuitenkaan hyödynnetty taloustieteessä sen ansaitsemalla tavalla, vaan se on hylätty hyvinvoinnin taloustieteen valtavirrassa puutteellisin perustein. Tämä johtuu siitä, että hyvinvoinnin taloustiede on omaksunut Kenneth Arrown ja John Harsanyin utilitaristisen tulkinnan Rawlsin teoriasta. Tämä valtavirtatulkinta vie Rawlsin teorialta uskottavuuden taloustieteessä.

Kun taloustieteen valtavirta liioittelee Rawlsin oikeudenmukaisuuskäsityksen utilitaristisia piirteitä, se jättää huomioimatta siihen sisältyvät utilitarismia täydentävät tekijät. Tämä johtuu vaikeudesta tunnistaa Rawlsin menetelmä, jota hän ei myöskään itse selvennä riittävästi. Tutkimuksen keskeinen teoreettinen panos on sen osoittaminen, että Rawlsin teorian argumentointitapa vastaa Aristoteleen ilmiöiden pelastamisen metodia. Tämän tulkinnan pohjalta on mahdollista vastata Rawlsin oikeudenmukaisuuskäsityksen taloustieteellisiin arvosteluihin. Tutkimus nostaa esiin Rawlsin demokraattisen lähestymistavan taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen. Lähestymistapa tarjoaa merkittävän täydennyksen hyvinvoinnin talousteorialle.