eDiss - Kauppakorkeakoulun väitöskirjat

Osinkoveropeli, henkinen kirjanpito ja hölmöily osakemarkkinoilla

KTM Elias Rantapuskan rahoituksen alaan kuuluva väitöskirja “Essays on Investment Decisions of Individual and Institutional Investors” tarkastetaan maanantaina 22.5.2006 Helsingin kauppakorkeakoulussa. Väitöstilaisuus alkaa klo 12 päärakennuksen NOKIA-salissa (B-200), os. Runeberginkatu 14—16. Vastaväittäjänä toimii dosentti Ari Hyytinen Suomen Pankista ja kustoksena professori Matti Keloharju Helsingin kauppakorkeakoulusta.

Rantapuska tarkastelee väitöskirjan kolmessa osassa sekä kotitalouksien että institutionaalisten sijoittajien sijoituspäätöksiin vaikuttavia tekijöitä osingonmaksun ja osakeantien yhteydessä. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että sijoittajien käyttäytymiseen vaikuttavat sekä rationaaliset että irrationaaliset seikat. Rationaalisista tekijöistä sijoituspäätöksiin vaikuttavat muun muassa verot ja kaupankäynnin riski. Toisaalta kuitenkin erityisesti kotitalouksien käyttäytymisessä näkyvät myös irrationaaliset seikat, kuten henkinen kirjanpito ja suoranainen hölmöily. Tutkimuksen aineistona ovat Helsingin pörssissä listatuilla osakkeilla ja merkintäoikeuksilla vuosina 1995—2002 tehdyt transaktiot.

Väitöskirjan ensimmäinen osa käsittelee osingon irtoamisen ympärillä tapahtuvia kauppoja. Tulosten mukaan sijoittajat kevensivät verotaakkaansa ajoittamalla osakeostonsa ja -myyntinsä osingon irtoamisen ympärille pääomatulo- ja osinkoveroasteensa mukaisesti. Lisäksi pieni joukko sijoittajia teki voitollisia yön yli kauppoja osingon irrotessa. Nämä kaupat keskittyivät korkeita osinkoja maksavien suuryritysten osakkeisiin.

Toisessa osassa Rantapuska tarkastelee henkisen kirjanpidon merkitystä tilanteessa, jossa sijoittajalle maksetaan osinko tai lunastusvastike. Tuloksista havaitaan, että maksetut osingot sijoitetaan vain hyvin harvoin takaisin osakemarkkinoille. Fuusion seurauksena lunastetuista osakkeista maksetut vastikkeet sijoitetaan kuitenkin osakemarkkinoille osinkoja useammin. Nämä löydökset osoittavat, että varsinkin kotitaloudet pitävät henkistä kirjanpitoa ja kassavirtojen alkuperä vaikuttaa sijoituskäyttäytymiseen.

Väitöskirjan kolmannessa osassa tutkitaan eri sijoittajaryhmien rationaalisuutta merkintäoikeusanneissa. Tulokset osoittavat, että merkintäoikeuksia saaneet osakkeenomistajat hävisivät yhteensä vähintään 10 miljoonaa euroa 18 merkintäoikeusannissa tekemällä osakemerkinnät liian aikaisin, myymällä merkintäoikeudet liian alhaiseen hintaan ja jopa jättämällä merkintäoikeudet käyttämättä. Vähän kauppaa käyvät piensijoittajakotitaloudet hävisivät merkintäoikeusanneissa suhteellisesti muita sijoittajia enemmän rahaa.