Muutos Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Aalto-sarjojen julkaisujen tallennuksessa vuoden 2014 alusta

Kauppakorkeakoulun Aalto-sarjojen julkaisujen tiedot ja pdf-tiedostot löytyvät nyt Aaltodoc-julkaisuarkistosta

eDiss - Kauppakorkeakoulun väitöskirjat

Tekijä:

Jalas, Mikko

Otsikko:

Busy, wise and idle time : a study of the temporalities of consumption in the environmental debate

Sarja:

Acta Universitatis oeconomicae Helsingiensis. A, ISSN 1237-556X; 275

Sarjan numero:

A-275

Vuosi:

2006 Väitöspäivä: 2006-06-12

Aine:

Organisaatiot ja johtaminen

Elektroninen väitöskirja:

» väitöskirja pdf-muodossa

[3288 KB]

Asiasanat:

Consumption; Ecology; Ekologia; Environmental economics; Environmental policy; Kestävä kehitys; Kulutus; Sustainable development; Ympäristöpolitiikka; Ympäristötalous

Kieli:

eng

Bibid:

332997

ISBN:

952-488-036-9

Tiivistelmä (eng):

This study addresses the multifaceted and contradictory temporalities of consumption in the environmental debate. The dominant ideas of ecological modernization approach consumption using the conceptual tools of household economics. That is, consumption is perceived of as production, and regarded as instrumental. The critics of ecological modernization frequently draw on Romanticism, and put forward sensibilities different from that of a rational economic agent. For them, human action – also modern consumption – is imbued with meanings and significant as it takes place. These claims are gaining currency in the form of widespread requests for improved quality of life as opposed to further economic growth.

In this study these debates are reformulated by referring to the different temporalities of human action. The temporality of economic action constructs time as a scarce resource to be allocated optimally. However, it is equally conceivable that human action unfolds as intrinsically meaningful and self-legitimizing action. Furthermore, these different temporalities are subject to a constant struggle.

Busyness and the scarcity of time are deeply rooted in modern societies. They are manifest in convenience technologies, in labour relations and as the prevalent ideology of making good use of one’s time. They are also embedded in economics and the management sciences. Hence, this study argues that the institutionalizing policy field of sustainable consumption depends on the capacity to deliberately deconstruct busyness and to counter-imagine the abundance of time as a political utopia. The study points to two different alternatives.

Firstly, the study focuses on accounting methods. It utilises time use survey data to develop and carry out a decomposition analysis of the societal energy flows. This analysis matches the time use categories of non-market time with the use of respective products and services. The central methodological problem is the pairing of consumption expenditure data and time use survey data. Allowing such pairing, it is possible to study how changes in time use are linked to changes in the structure of the economy. On the other hand, this accounting frame also addresses busyness. It constructs all time use outside of market work as intrinsically meaningful and positions non-market time as a final source of utility.

Secondly, drawing on practice theories and on empirical material on wooden boating, the study points to the way that the object world configures human temporalities. It shows how individuals end up dedicated, and willing, even obliged, to give time to boats and serve other interests than their own apparent well-being. On a more abstract level, it is argued that social practices establish their own criteria for efficient means and proper ends, and that they thus also fragment the reasoning about time.

Finally, the study argues that the environmental debate itself reinforces busyness as an ideology. The apparent urgency of the environmental problems calls for better management and for radical innovations in technology. Hence, these problems solidify the position of science and the assumption of scarcity. By no coincidence then is the environmental debate a highly modern field in the contemporary societies. Nevertheless, emerging concerns over quality of life imply that the policy field of sustainable consumption faces a clash of temporalities and must increasingly arbitrate between them.

Väitöstiedote:

Arkea koskeva ympäristöpolitiikka – järjellä vai tunteella?

Aika: 12.6.2006 12:00
Paikka: Chydenia-rakennus, PWC-sali

DI Mikko Jalaksen organisaatiot ja johtaminen aineeseen kuuluva väitöskirja "Busy, wise and idle time. A study of the temporalities of consumption in the environmental debate” tarkastettiin 12.6. klo 12. Vastaväittäjänä toimi professori, D.Phil. Elizabeth Shove (Lancaster University) ja kustoksena professori Raimo Lovio.

Jalas käsittelee työssään kiirettä ja arkea koskevaa ympäristöpolitiikkaa. Hän tutkii kotitalouksien energiankäyttöä ja osoittaa, miten ajankäytön tilastointia voidaan käyttää merkityksellisen ja itsetarkoituksellisen tekemisen kuvaamiseen. Toisaalta työssä käytetään myös puuveneilyä esimerkkinä sellaisista esineistä ja instituutioista, jotka pystyvät tuottamaan ja perustelemaan itsetarkoituksellista aikaa. Näiden tutkimusasetelmien kautta työssä pyritään lähestymään arkea arvostavasti.

Jalas nostaa aikaa ja arjen rytmejä koskevat ristiriidat ympäristöpolitiikan keskiöön. Kestävä tuotanto ja kulutus on ympäristöpolitiikan teema, jonka alla on pyritty löytämään tapoja tehostaa yksityistä kulutusta, tuottamaan enemmän hyvinvointia vähemmillä luonnonvaroilla ja mahdollistamaan ympäristön kannalta kestävä talouskasvu. Tämä ekotehokkuusajattelu pohjautuu taloustieteen rationaalisen ja välineellisen toiminnan oletukselle, jonka mukaan arkinen toiminta ei ole arvokasta sinänsä, vaan ainoastaan keino päästä haluttuun päämäärään.

Toisaalta ympäristökeskustelussa on yhä näkyvämmin esillä myös talouskasvua kohtaan kriittinen ajallisen vaurauden käsite. Väitetään, että teknologinen kehitys pitäisi talouskasvun sijaan suunnata vapaa-ajan lisäämiseen, mikä edellyttää myös toisenlaista orientaatiota arkielämässä; kykyä nauttia ’hitaista’ hetkistä, arvostaa tuotteita ja pysähtyä niiden äärelle. Ajallisen vaurauden kannattajat väittävät siis ekotehokkuusajattelusta poiketen, että arkinen elämä on itsessään arvokasta ja merkityksellistä. Samalla kiireestä ja välineellisestä elämänasenteesta tulee keskeisiä ympäristöongelmien ’syitä’.

Miksi ympäristöpolitiikka on rationalisoivaa? Jalas väittää, että ympäristöhallinto nojaa talous-, hallinto- ja insinööritieteisiin, jotka lähtökohtaisesti poissulkevat kulutuksen merkityksellisyyden. Näiden rationalisoivien tieteiden valta-asema on erityisen vahva ympäristöpolitiikassa; ympäristöä koskevat uhkakuvat tuntuvat vaativan yhä järkevämpää ja kaukonäköisempää suunnittelua ja parempaa hallintaa. ’Järkevä’ ympäristöpolitiikka tulee kuitenkin sulkeneeksi pois ajallisen vaurauden kaltaiset kasvukriittiset näkökulmat, jotka ovat olennaisia politiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tutkimuksessa siis väitetään, että rationalisoiva ympäristöpolitiikka luo arjesta kiireisen ja välineellisen kuvan ja on siksi oman itsensä vanki. Arkea koskevan ympäristöpolitiikan keskeisenä haasteena onkin toteuttaa pitkäjänteistä ympäristöpolitiikkaa ja samaan aikaan tunnistaa ja tunnustaa arkisen kulutuksen hetkellisyys ja merkityksellisyys.

Vastaväittäjät:

Shove, Elisabeth
professori
Lancaster University, Iso-Britannia

Kustos:

Lovio, Raimo
professori

Aaltodoc:

https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/11492

» Listaa kaikki Kauppakorkeakoulun väitöskirjat | Hae väitöskirjoja