Muutos Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Aalto-sarjojen julkaisujen tallennuksessa vuoden 2014 alusta

Kauppakorkeakoulun Aalto-sarjojen julkaisujen tiedot ja pdf-tiedostot löytyvät nyt Aaltodoc-julkaisuarkistosta

eDiss - Kauppakorkeakoulun väitöskirjat

Tekijä:

Niinikoski, Marja-Liisa.

Otsikko:

Innovation : formation of a policy field and a policy-making practice

Julkaistu:

[Helsinki] : Aalto University, 2011

Ulkoasu:

177 s. : kuv. ; 25 cm.

Sarja:

Aalto University publication series. DOCTORAL DISSERTATIONS, 1799-4934 ; 40/2011

Sarjan numero:

40/2011

Vuosi:

2011 Väitöspäivä: 2011-05-30

Aine:

Organisaatiot ja johtaminen

Laitos:

Johtamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan laitos

Asiasanat:

innovaatiot; innovation; operaatiotutkimus; operational research; processes; prosessit

Kieli:

eng

Bibid:

574513

ISBN:

978-952-60-4118-6

Tiivistelmä (eng):

Science, technology and innovation (STI) policy research has established its position as a subsector of policy studies. Various approaches have been developed to describe and analyse changes of STI policies. Existing approaches explain the changes through policy learning, convergence mechanisms, or adaptation and translation of ideas.

In this dissertation I aim to expand understanding of the conditions of STI policy changes, and analyse the formation of Finnish innovation policy from the late 1980s until the late 2000s. The objective of the study is to investigate historical conditions enabling the formation and change of the policy. I ask how the meanings of innovation and innovation policy have been constructed in Finnish public policy.

I examine innovation policy as a discourse drawing on the Foucauldian archaeological approach. The empirical material consists of documentary data, interviews, and participant observations. The main emphasis is on the analysis of documentary material, while the other sources complement the view of the studied phenomenon. The serial and comparative analysis methods have been used to uncover and analyse policy changes.

Firstly, I have identified three phases of Finnish innovation policy during the studied period. I distinguished the phases according to the identified prevailing policy knowledge and policymaking practices in each phase. In the emerging phase the policy was based on technoeconomic knowledge, which turned into industrial-economic one, and in the last phase into innovation policy based on socio-economic knowledge. Although new conceptualisations stemming from various expertise fields have served the expansion of the policy, the essence of innovation policy is still entangled with economic relations. Besides these phases a tightening process could be identified during the 2000s. This process deepened the relations between research, industries and markets not only nationally but also in relation to the European Union. Secondly, three thresholds in the current policy have been identified according to their formalisation levels in the national policy system. Thirdly, the study reveals the birth of a new type of policy-making practice. The expansion of innovation-oriented public policy-making, used wider than the identified meaning of innovation policy, creates a new type of discursive space. Since it turns policy-making towards more open-ended policy solutions, the new practice can increase the non-transparency found in policy-making, if special attention is not paid to how these practices are carried out.

The study expands the understanding of the conditions of innovation policy changes, and introduces the concept of policy knowledge. The study shows, how policy-makers are bound by temporally and spatially identifiable policy knowledge and its formation practices, and how the boundaries of policy knowledge can be changed. By emphasising the archaeological core of Foucauldian discourse analysis the study also contributes to Foucauldian methodological research.

Väitöstiedote:

Innovaatio: politiikkasektorin ja politiikkakäytännön muotoutuminen

Innovaatiopolitiikka laajentunut teknis-taloudellisesta kehittämisestä tuottavuuskeskeiseen julkisen ja yksityisen sektorin uudistamiseen
Välittävä linkki asiantuntijavaltaisen politiikan kääntämiseksi arkikielelle näyttäisi puuttuvan

Niinikoski tutkii väitöskirjassaan suomalaisen innovaatiopolitiikan syntyä, muotoutumista ja muutosta 1980-luvun lopulta runsaan kahden vuosikymmenen aikana. Tutkimus avaa perinteiset hallinnonalarajat ylittävän innovaatiopolitiikan sisältöjä, muutosta sekä tekemisen tapoja.
Tutkimus liittyy teoreettiseen keskusteluun politiikan muutosten ymmärtämisestä ja selittämisestä. Tutkimus tekee läpinäkyväksi niitä ajattelumalleja ja -tapoja sekä politiikan tekemisen käytäntöjä, jotka ovat olleet vaikuttamassa Suomessa keskeisen politiikan syntymiseen ja muotoutumiseen.
Tutkimus osoittaa, miten politiikan tekijät ankkuroituvat kulloinkin ajallisesti ja paikallisesti tunnistettavissa olevaan tietämykseen sekä miten hitaasti ja asteittaisesti tämä tietämys muuttuu. Politiikan tekemisessä uusia käsitteitä omaksutaan nopeastikin, vaikka ajattelutavoissa ei tapahtuisikaan uudistumista.

Politiikkaa muotoillaan monimuotoisten tietämysalueiden ja poliittis-hallinnollisten käytäntöjen jännitteisessä risteyskohdassa

Niinikosken mukaan erilaisilla asiantuntijoilla, kuten virkamiehillä, tutkijoilla ja konsulteilla, on ollut merkittävä rooli, kun innovaatiopolitiikkaa, sen tavoitteita, sisältöjä ja instrumentteja on määritelty. Teollisuusyritysten rooli on tässä myös ollut merkittävä. Yrityksiltä on odotettu elinkeinorakennetta ja taloutta uudistavaa roolia; pelkkä koko ei ole ollut määrittävä tekijä.
Yksittäisten keksijöiden, innovaattoreiden ja kansalaisten rooli on jäänyt vähemmälle huomiolle tai puuttunut kokonaan. Välittävä linkki näyttäisi puuttuvan monimutkaisen ja asiantuntijavaltaisen politiikan ymmärrettäväksi tekemisessä suurelle yleisölle. Ei media sen paremmin kuin poliitikotkaan kykene puhumaan ja keskustelemaan innovaatiopolitiikasta arkikielellä. Innovaatiopolitiikka avautuukin lukuisten tietämysalueiden sekä asiantuntijavaltaisten työskentelykäytäntöjen monisyisenä kietoutumana. Kyse ei ole vain siitä, mitä politiikan tekijät sanovat tai tekevät, mutta yhtä lailla myös siitä, mitä he jättävät sanomatta tai tekemättä. Nämä kaikki tekijät yhdessä vaikuttavat politiikan merkityksen ja statuksen muotoutumiseen.
Uudenlaiset politiikan tekemistä ja toimeenpanoa tukevat käsitteelliset jäsennykset syntyvät erilaisissa työryhmissä, komiteoissa ja asiantuntijavalmisteluina. Olennaista on, keitä näihin työryhmiin kutsutaan, keitä politiikan tekemisessä kuullaan ja millaisten mekanismien kautta politiikan tekemisessä hyväksyttävää tietoa seulotaan ja suodatetaan. Työryhmissä ammennetaan tietoa jo olemassa olevasta tutkimuksesta, ja asiantuntijatyöskentelyllä synnytetään käsitteellisiä jäsennyksiä ja malleja, jotka puolestaan vaikuttavat tieteellisen tutkimuksen tekemiseen.

Politiikka laajentunut teknis-taloudellisesta kehittämisestä tuottavuuskeskeiseen julkisen ja yksityisen sektorin uudistamiseen

Niinikoski on tunnistanut suomalaisen innovaatiopolitiikan kehityksessä kolme toisistaan erottuvaa politiikan tekemisen ajattelutapaa: teknis-taloudellinen, teollis-taloudellinen sekä yhteiskunnallis-taloudellinen. 1990-luvun puolivälissä innovaatiopolitiikka alkoi vakiintua omaksi politiikkasektorikseen. Nykyisen yhteiskunnallis-taloudelliseen tietämykseen perustuvan innovaatiopolitiikan mukaisesti innovaatioilla pyritään ennen kaikkea tuottavuuden parantamiseen niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Innovaation käsite on saanut aikaisempaa laajemman merkityksen.

Vastaväittäjät:

Kuhlmann, Stefan
professori
University of Twente, Alankomaat

Luukkonen, Terttu
tohtori
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Suomi

Kustos:

Välikangas, Liisa
professori

» Listaa kaikki Kauppakorkeakoulun väitöskirjat | Hae väitöskirjoja