eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

» hse_ethesis_13835.pdf   koko: 4 MB (3509176)

Tässä tutkimuksessa tarkastelen työelämävalmentajien työtä diskursiivisella otteella. Tutkimukseni kontekstina on yhdessäluomisen kehittämisote ja tutkimuksen kohteena ovat otetta työssään käyttävät työelämävalmentajat eli yhdessäluomisen mahdollistajat. Tutkimalla mahdollistajien haastatteluissa tuottamaa puhetta tavoitteenani on selvittää, miten mahdollistajat merkityksellistävät työtään. Rakennan teoreettista ja käsitteellistä pohjaa tutkimukselleni esittelemällä työelämän muutosta ja sen siivittämänä työelämävalmentajien työtä sekä työelämävalmennuksen kenttää. Tuon esille, kuinka yksilökeskeisestä kehittämisestä ja etenkin voimaantumisesta ja tietoisesta läsnäolosta (mindfulness) ammentavista lähestymistavoista on tullut työelämävalmennuksen trendejä. Yhdessäluomisen otekin on kehkeytynyt näiden trendien pohjalta.

Olen rakentanut ymmärrystä yhdessäluomisen otteesta ja tuottanut aineistoni mahdollistajien työstä haastattelemalla kuutta yhdessäluomisen mahdollistajaa, osallistumalla kahteen yhdessäluomisen otteen tutustumispäivään ja paneutumalla otteesta julkaistuun kirjallisuuteen. Haastatteluaineistoni analysoinnissa työvälineeni on diskurssianalyysi, joka pohjautuu sosiaalisen konstruktionismiin. Olen tunnistanut haastatteluaineistostani neljä diskurssia, joiden kautta mahdollistajat merkityksellistävät työtään: yhdessäluomisen, henkisen kasvun, työkalu- sekä yrittäjyysdiskurssi. Diskurssien kuvailemisen lisäksi olen syventänyt analyysiäni pureutumalla diskurssien välisiin suhteisiin, ristiriitoihin ja niiden seurauksiin subjektiposition, työn subjektivoitumisen sekä työn yksilöllistymisen käsitteiden avulla. Työn subjektivoitumisen ymmärrän ilmiönä, jossa työ ja minuus tulevat lähelle toisiaan. Yksilöllistymisen puolestaan näen vastuukysymyksenä: yksilöt ovat yhä enemmän itse vastuussa esimerkiksi oman työnsä luomisesta.

Tutkimukseni tuloksena osoitan, kuinka yhdessäluomisen ja henkisen kasvun diskurssit tuottavat mahdollistajien työn subjektivoitumista ja vastaavasti työkalu- ja yrittäjyysdiskurssit työn yksilöllistymistä. Näitä tuloksia tarkastelen suhteessa laajempiin työelämävalmennuksen ja työelämän ilmiöihin. Tutkimukseni valossa yhdessäluomisen diskurssissa korostuva mahdollistajien pyrkimys rakentaa jotakin yhteisöllisempää lähestymistapaa näyttää jäävän muiden, laajemmaltikin työelämävalmennuksen kentällä vaikuttavien, diskurssien puristuksiin.