eThesis - Kauppakorkeakoulun sähköiset gradut

» hse_ethesis_14484.pdf   koko: 3 MB (2394020)

Tutkielmassa tarkastellaan tavaramerkkien hinnoittelua konserninsisäisissä liiketoimissa silloin, kun liiketoimen toisena osapuolena on Suomessa yleisesti verovelvollinen yhtiö. Tavaramerkkien arvonmääritystä tutkitaan nimenomaan siirtohinnoittelun näkökulmasta vertaillen kansainvälis-essä verotuksessa yleisesti hyväksyttyjä siirtohinnoittelu- ja arvonmääritysmenetelmiä. Tutkiel-massa keskitytään tavaramerkin käsitteeseen aineettomana oikeutena ja sen ominaispiirtesiin sekä haasteisiin siirtohinnoittelun kontekstissa. Tutkimuskysymystä tavaramerkkiin soveltuvasta arvonmääritysmenetelmästä tarkastellaan en-sisijaisesti Suomen siirtohinnoittelusäännösten näkökulmasta, jotka perustuvat verotusmenettely-lain 31 §:ään. Käytännössä itse hinnoitteluun liittyvää problematiikkaa ratkaistaan kansainvälisten siirtohinnoitteluohjeiden nojalla, joista tutkimuskysymyksen näkökulmasta tärkeimpiä ovat OECD:n laatimat siirtohinnoitteluohjeet. Koska tulkintaa tutkimuskysymyksen ympärille ei ole mahdollista hakea suoraan lainsäädännöstä, on suurempi painoarvo tutkielmassa annettu saata-villa olevalle aineettomia oikeuksia ja erityisesti tavaramerkin siirtohinnoittelua käsittelevälle oi-keus- sekä verotuskäytännölle. Tutkielman keskeinen lähtökohta on tavaramerkkiin liittyvien liiketoimien tapauskohtaisuus se-kä verovelvollisen käytettävissä olevan, yleisesti aineettomiin oikeuksiin liittyvän siirtohinnoitte-luohjeistuksen puutteellisuus markkinoilla. Yleisesti hyväksytyistä siirtohinnoittelumenetelmistä tutkielmassa on käsitelty markkinahintavertailu-, jälleenmyyntihinta-, kustannusvoittolisä-, liike-toimintanettomarginaali-, voitonjako-, discounted cash flow- sekä relief from royalty -menetelmä. Lisäksi peliteorian soveltuvuutta tavaramerkin hinnoitteluun on arvioitu. Tutkielmassa on hin-noittelumenetelmien lisäksi tarkasteltu käytännössä sovellettuja, itse arvonmääritykseen vaikutta-via aihealueita kuten verovaikutuksen huomioonottaminen, useamman kuin yhden menetelmän soveltaminen, APA ja MAP -menettelyt sekä CCCTB:n mahdollinen implementointi. Tutkielman loppupäätelmänä on esitetty vaihtoehtoisten arvonmääritysmenetelmien soveltu-vuuden arviointi. Käytännössä etusijalle, myös tavaramerkin ollessa kyseessä, on asetettu markki-nahintavertailumenetelmä. Mikäli em. menetelmän ei tapauskohtaisesti katsota tuottavan par-hainta arviota markkinaehtoisesta hinnasta ei selkeää prioriteettia muiden menetelmien välillä voi havaita. Valuaatiomalleista verotuskäytännössä on kuitenkin voitu havaita tendenssi DCF -menetelmän suosimiseen. Verovelvollisen näkökulmasta riskiä tavaramerkin arvonmäärityksen hyväksyttävyydestä voi tä-mänhetkisen sääntelyn ja ohjeistuksen valossa minimoida ainoastaan ennakkotieto- tai ratkaisu-prosessien kautta. Erityisen haasteelliseksi tämän tekee kuitenkin näiden prosessien jäykkyys ja keskusteluyhteyden puuttuminen verovelvollisen ja veronsaajan väliltä. Arvonmääritys usean me-netelmän osalta perustuu aina subjektiivisiin arvioihin, jotka ovat lähes poikkeuksetta tulkinnan-varaisia.